sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Se on kesä alkanut

Tänään piti saada Meridalle ne puuttuvat 100km jotta kehtaa viedä ensihuoltoon. Rantaa pitkin ajoin Vesivehmaata kohti, vähän eksyilin mutta löysin onneksi oikean reitin. Vesivehmaan tiellä tuli vastaan n.15 maantiepyöräilijän joukku. Oli hienoa nähdä kerrankin liikenteessä tuommoinen määrä pyöräilijöitä. Muutenkin näytti olevan pyöräteillä ruuhkaa, kiitos auringonpaisteen. Olipa jokunen rullaluistelija. Parhainten jäi mieleen Vesivehmaalla tyttö, joka laitteli luistimiaan keskellä pyörätietä pyllistäen minuun päin. Jostain kumman syystä syke nousi sillä sekunnilla 20 lyöntiä...

Vesivehmaan kentällä näytti olevan avoimet ovet. Hirveästi oli ihmisiä kertynyt sinne ja pienkoneet hinasivat ultrakevyitä liitokoneita taivaisiin. Siellä pidin ensimmäisen tauon ja otin muutaman kuvan joita laitan joskus lähipäivinä.

Jatkoin ajamista ja ohitin tauolla olleen Bianchikuskin. Aikaa meni joku 15 minuuttia kun vierestä kuullui: "On se hyvä ilma ajella." Hymyilin takaisin, kun yllättävistä sanoista johtuen jäädyin. Pitkän aikaa poljin niin että näin hänet kokoajan. Sitten tuli vähän vaikempi kohta minulle ja Bianchikuski katosi. Tulin Vierumäelle ja lähdin Vuolenkoskentietä pitkin ajamaan niin siellähän Bianchisti oli tien varressa laittelemassa klossia kuntoon. Taas ajelin pitkän matkaa ja Vierumäentien risteyksessä katoin taakse niin sinne Bianchisti kääntyi. Itse jatkoin eteenpäin ja käännyin Ylä-Järvistentielle.

Pitkän aikaa oli ettei juuri mitään erikoista näkynyt. Yhessä paikassa pyörätie oli pottupeltoa, jossakin Uudenkylän paikkeilla. Ajelin autotietä pitkin nii johan ihmiset tööttäilivät. Tai no yksi tööttäs kun minun takaa tuli auto ilman valoja. Sitten Uudessakylässä oli ryhmä laardiperseitä tiellä. Kysyin kovaan ääneen pääsekö tästä mutta mitään ei tapahtunut. Kiersin heidät reunan kautta. Kyllä se sitten tympii kun ihmiset hortoilevat pyörätiellä.

Nastolan ja Villähden välimaastossa ylämäessä oli tien tukkona nojapyörä. Tottakai piti hidastaa ja puhutella tätä kuskia. Hän oli viime kesänä ostanut kysyisen pyörän ja nyt ajeli ensimmäistä kertaa tälle kesälle. Olipa hän kokeillut sitä talvellakin mutta ei ollut vetorenkaassa pitoa.

Lenkin lisäksi kävin juoksemassa vajaan puolituntia. Kyllä tuntu leijaamiselta juokseminen 116km ajamisen jälkeen. Ja nälkä oli mahdoton, onko ihmekään kun ajoin 4 tuntia 46 minuuttia mittarin mukaan ja olin yhdellä leivällä liikkeellä. Karttaa tässä. Matka heittää koska en viitsinyt joka koukkausta merkata. Pitäisikö ostaa MyLogger?

sunnuntai 10. toukokuuta 2009

100 km yhteistä taivalta

Tänään tuli Meridalla 100 kilometriä eli n. 62 mailia täyteen. Mitään pahaa ei oo vielä löytynyt tulokkaasta. Se on mukavan kevyt (maastopyörään verrattuna), rullaa ja kulkee kovaa. Tanko on kyllä parasta verrattuna maasturin suoraan tankoon. Maantieajossa se on monien eri otemahdollisuuksien kanssa parempi.

Jos muistelen Trekkiä 100km:n kohdalla, voin sanoa että Merida on ollut paljon parempi. Trekissä oli vaihteet hienosäätämättä, levyt hankasivat ja haarukka ei toiminut kunnolla mikä johtui valmistusvirheestä. Ainoat asiat mitä kaipaisin Meridaan Trekistä ovat levyjarrut ja kevyemmät vaihteet. Saisi olla hieman kevyempää pykälää ettei tarvitsisi jyrkässä mäessä hapottaa jalkoja. Kumma vaikka minulla on lihaksikkaat jalat niin joissakin paikoissa loppuu ruuti (!).

Mietin tänään myyjän sanoja: "Jos joskus innostut matkailemaan niin tämä on oikein hyvä pyörä siihen. Tähän saa hyvin istumaan etu- ja takalaukut." No jos nyt lähtisin vaikka ajamaan euroopan läpi Espanjaan niin vaihtaisin kampiin pari-kolme hammasta pienemmät rattaat. Ja taakse ehkä 27 hampaisella olevan pakan jotta ei lopu ruuti mäessä. Ja kun alkaa miettimään että jos olisin menossa tekemään pitkää matkaa ja aikaa olisi, mihin minulla olisi niin kiire? Jos suurimmalla pykälällä polkisi helposti n. 37-40 km/h niin se saa riittää matkatavaroiden kanssa.

Vielä pitäisi sotkia toinen mokoma tuolla ja viedä ensihuoltoon ennen kesää.

Ja vielä joutsenia matkan varrelta


Ps. Oli mukavaa kun vastaantulevat fillaristit tervehtii. Ja paras näky oli kyllä Cannondalen maasturilla vastaan polkenut nuori naishenkilö. Oli ilmeisesti menossa maastoon ajamaan.

keskiviikko 6. toukokuuta 2009

Kun kauppaa päätät mennä nyt, sä takuulla yllätyt...

Kun mainitsin ennemmin cc:n ostamisesta, en arvannut että se voisi olla näin tarkkaa toimintaa. Marssin Lahden Polkupyörähuoltoon verkkarit päälläni ja adidaksen lenkkarit jalassa, en odottanut että minua pidettäisiin kovinkaan potentiaalisena ostajana. Myyjät kävivät pari kertaa kysymässä mitä saisi olla ja sanoin että tulin katsomaan pyörää maantielle niin sanoivat että hetken päästä tulee näiden pyörien myyjä.

Myyjä tuli ja kerroin että olen hakemassa cc-pyörää maantielle. Hän jututti minua varmaan puoli tuntia kysellen tottumuksistani ja vastaillen kysymyksiini. Sitten päätin että haluan kokeilla tuota Focus Mares Disciä. Hän otti sen alas sieltä telineestä ja alkoi säätämään sitä minulle. Aikansa säädettyään menimme ulos ja hän katsoi kuin koeajoin sitä. Lopetettuani ajon hän sanoi että runko on aavistuksen liian pieni eikä isompaa ollut.

Kysyin mitä saisin jos jättäisin levyjarrut pois. Hän sanoi että katsotaan. Hän mittasi Focuksen vaakaputken ja meni mittomaan muita vaihtoehtoja. Sitten hän nosti esille Merida CC3:n. Taas alkoi pyörän säätäminen minulle. Hän laski istuinta, vaihtoi stemmin ja sääti tangon korkeutta. Taas ulos ajamaan. Tämä tuntui jo paljon paremmalle ja joku toinen pyöräiliä sano että saisi olla pitempi stemmi. Ja taas vaihdettiin stemmiä. Kokeilin ja nyt se tuntui hyvälle.

Hetki puhuttiin ulkona ja sanoin että kyllä mä tämän otan. Vietiin pyörä sisälle hän alkoi laittamaan sitä luovutuskuntoon. Hän vaihtoi renkaat pistosuojattuihin Continentalin Contacteihin sanottuani että tykkään Continentaleista. Lisäksi sain samaan kauppaan paljo muutakin tavaraa kohtaa hintaa / ilmaiseksi. Ja kahvitkin vielä päälle.

Hieman harmittaa ettei Focuksesta ollut isompaa kokoa. Ne levyjarrut olisivat olleet mukavat. Ja pyörän väritys oli mukavempi silmälle.

Täytyy melkein mainita että jos myyjä olisi ollut yhtään huonompi niin kaupat olisivat jääneet tekemättä. Näin hyvää ja asiantuntevaa myyjää en ole koskaan tavannut missään kaupassa. Tulevaisuudessakin ostan maantiepyörät tuolta liikkeestä.

Tässä pyörä:

Näillä mennään muutama vuosi eteenpäin:

sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Maantiekuumeen lievitystä

Lähdin pienelle chillauspyöräilylle ajatuksena käväistä parissa kaupassa katsomassa sandaaleja kesäksi. Mutta eipä niitä näkynyt missään. Ei ollut Sportiassa ja intersportissa minkäänlaisia.

Ajattelin että poikkean samalla sitten polkupyörähuollossa ja Bikeplanetissa katsomassa maantiepyöriä. No kumpikaan ei ollut auki sunnuntaina. Jatkoin sitten matkaa Launeen perhepuiston kautta Hennalaan ja sieltä Hyppyrimäkien juurelle.

Hyppyrimäkien tyköä menin metsään ajamaan polkuja. Muutaman sadan metrin jälkeen ajettuani kivistä polkua aloin hinkumaan täysjoustoa, tai ainakin parempaa haarukkaa, tuo kun ei oo mikää maata kaatava. Yhdessä mäessä sain kovat vauhdit ja katsoin sopivaksi vaihtaa purulta toiselle. Siinä välissä oli n. 60 cm:n nousu n.40 asteen kulmassa. Kovalla vauhdilla tulin siihen ajattelematta mitä voisi tapahtua. No hyvä etten ajatellut, koin elämäni ensimmäisen hypyn pyörälläni enkä kaatunut. Hypyllä oli mittaa varmaan 1,5 metriä mutta se tunne oli todella mahtava.

Oli mukava ajella kuivilla metsäpoluilla, tuonne täytyy mennä vielä uudestaan. Aamun säätelin etujarrua koska se piti hankaavaa ääntä ja maaston rankat jarrutukset olivat hyvää sisäänajoa.

Harmiksenne (onneksenne) kamera ei lähtenyt matkaan koska tarkoitus oli vain käydä kaupassa ja ajaa rantaan lukemaan kirjaa. No ehkä joku toinen kerta..

lauantai 2. toukokuuta 2009

Tour de Vesijärvi

Ilma: +20 celcius, länsituulta 3 m, pilvetön taivas.

Lähdin polkemaan hieman ennen kello 12 aamulla. Pahaksi onnekseni torilla oli joku pyöräkauppias. Jäin porisemaan hänen kanssaan ja melkein tein tarjouksen 90-luvun alun Bianchin maantiefillarista. Mutta jäi tekemättä, sanoin miettiväni matkalla sitä. No sen verran mietin pari minuuttia että uusi vai vanha, plussat ja miinukset kummastakin.

Polkaisin Jalkarantaan ja sieltä lähdin Messilään päin. Messilässä on suuri alamäki joka päättyy laskettelurinteiden juurelle. Mäen päällä keräsin hieman vauhtia ja laitoin suurinta pykälää silmään. Mäen juurella mittari näytti 57 km/h mikä on oma nopeusennätys pyörällä alamäkeen. Hollolan kirkonkylä on aina yhtä hieno. Se on kyllä kylä joka tekee jotenkin lähtemättömän vaikutuksen.

Jatkoin kampien kiertämistä ja aikani poljettua tulinkin Manskiveen. Laskin alamäkeen ja huomasin että tulee kaksi tyttöä koiran kanssa vastaan. Katsoin sykemittariani ja se näytti 97. Sitten lähempänä tyttöjä ne alkoivat hymyilemään. No siitä ujon maalaispojan pulssi nousi 20:llä lyönnillä. Sitten kun vielä erehdyin kattomaan tyttöjä sillä silmällä niin johan nousi taas 20:llä lyönnillä. Sitten tulikin ylämäki ja hieman huono homma jos juurella syke on jo lähes 140. Miksiköhän niinki kauniit tytöt olivat sielä korpikylässä? Tulisivat kaupunkiin, niin kauniita täälä ei vielä oo näkynykkään.

Poljin taas aikani ja tulin Kurhilaan, ja heti siitä Hillilään. Molemmat olivat ihan kivan näköisiä kyliä jossa maanviljely kukoisti. Siellä oli isännät kovasti peltotöissä.

Asikkalaan tultuani ohitin tandempariskunnan. Olivat tauolla ja kova suuteleminen kesken niin en viitsinyt jäädä porisuttamaan heitä. Palloilin kylällä ja löysin sitten sinne kanavalle. Otin kuvan padosta ja joku mies tuli sanomaan ettei ole koskaan hoksannut tuosta kuvakulmasta ottaa kuvaa. Hän sitten antoi hieman vinkkejä kanavan varressa olevista paikoista. Söin yhden lakkajäätelön kanavan varressa ja hieman petyin siihen palleroon joka kumminkin maksoi 3,5€ !! Yli 20 mrk. Miettikää sitä !

Takaisin päin tuleminen olikin aika yksitoikkoista. Jyväskyläntietä polkea autojen seassa. Tosin mieltä nosti aika paljon oikealta tulleet pyöräilijät jotka sanoivat yhteen ääneen että hyvin menee. Nostin peukkua takaisin.

Vesijärven rantaan olikin mukava tulla ja matkustajasatamassa olikin ihmisiä joita sai pujotella ja varoa. Mutta ehjinä selvittiin.

Lopuksi: Koko matkan kyrsi etulevarin aiheuttama ääni joka ei ollut jatkuvaa eikä säännöllisä mutta häiritsevää. Yksi päivä säädin takalevarin kohilleen kun se piti ääntä. Nyt se ääni on siirtynyt eteen.

Nyt voisi alkaa katselee itselle CC:tä tai maantiepyörää. Olenkin muutaman vaihtoehdon löytänyt mutta mietin että kumman tyyppisen pyörän ottaisin.

Ja picasaan on lisätty muutama kuva matkasta. Ja tässä olisi karttaa reitistä. Kartta on loppupäästä suurinpiirtein johtuen Googlen autoriippuvuudesta