tiistai 30. maaliskuuta 2010

Turinaa ajankuluksi

Taas on viikko mennyt. Tai no on jo uusi viikko ja mä oon vähä myöhäsä. Ollu vähän kiirettä ja kaikennäköistä räpsettä nii ei ole kerennyt päivittämään. Tosin juuri mitäänhän ei ole edes tapahtunut. Tai no on mutta ne ei nyt liity harrastuksiin.

Vatsalihasprojekti etenee aikataulussa. Maanantaina tein ne ja meni hyvin. Keskiviikkokin meni hapokkuuteen nähden hyvin. Ja perjantaina tein hätäisesti tingaten palautuksista joten ne ottivat tiukille. Eilen tein ja rennosti meni, huominen hirvittää ku katselin eilen sitä reeniä. Mutta katsotaan miten jaksaa. Jospa sihteeri antais vähän lisäpotkua.

Tiistaina oli tarkoitus käydä tunti juoksemassa hiljalleen. Hiljaa en osannut juosta, en tiedä miksi. Varmaan haaveilin silloin jo keskiviikosta. Kumminkin, reilu 10km vähän yli tunnissa on ihan jees minulle. Milloin lie juossu niin kovaa lenkin. No, mukava oli ja hyvälle tuntui. Eikä edes nilkkaan käynyt. Venyttelyt jäi vähän turhan vähälle nii siitä sai kärsiä seuraavana päivänä.

Keskiviikkona aurinko paistoi, oli jotain 4 astetta lämmintä ja pienoinen tuuli. Hyppäsin Meridan selkään ja lähdin ajamaan. Nautiskelin sulista, tosin kivisistä teistä. Vettä oli moninpaikoin melko paljon mutta se ei onneksi minua haitannut, pyörä tosin ei tykännyt siitä. Yhtäkkiä keksin kääntyä Herralaan päin ja ajoin sinne. Tie oli aivan sula. Vettä oli sieläkin paljon välissä mutta liikennettä suht vähän niin tykkäsin polkea. Tuli välissä ajettua pitkiä pätkiä kovaa, kauan aikaa mittari näytti yli 30 km/h. Se on kova vauhti mulle. En jaksanut sykkeistä välittää, halusin vaan nauttia ajosta. Huomasimpa että kädet ei enää puudu nii helposti ajaesa ja jaksaa ajella kädet koukussa. Käsien vahvistumisen voi sitten totisesti todeta vasta ensimmäisellä +100km lenkillä joskus tässä lähiviikkojen aikana. Punnerrukset kannattaa!

Torstaina kävin illalla säbäämässä. Hyvältä tuntui, vaikka koko päivän vasen pohje vähän aristi kävellä. Hyvät pelit saatiin aikaseksi, joten kyllä kannatti mennä. Perjantai sitten oli niin hulinapäivä että kerkesin vaan vatsat tehdä. Lauantain ja sunnuntain olin vierailulla Toijalassa joten en mitään kerennyt tekemään. Eilinen päivä meni koulussa. Illalla heitin pienen lenkin mutta satoi vettä ja räntää ja jalat vähän oireili nii lenkki jäi puoleen tuntiin. Huomenna alkais pääsiäisloma, saapa nähdä mitä tulee lomalla touhuttua.

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Kohti 200:aa ja kura lentää

Aika hiljainen viikko ollut nyt, pienoinen laiskuus pääsi iskemään. Koulujuttuja yrittäny miettiä ja suunnitella aikatauluja etukäteen jotta ei tarvitse sitten panikoida. Noh, panikoida pittää tottakai kun on sen aika.

Maanantaina illalla joskus 20 aikaa juolahti mieleen että pitäisikö sitoutua 6:ksi viikoksi toteuttamaan 200 vatsalihasta -projektia. Mietin 2 minuuttia ja päätin että aletaan. Heti heittäydyin laiskaksi enkä viitsinyt tehdä lähtötasotestiä. Tunteella aloin heti toteuttaa kovimmalla tasolla projektia. Viikon ohjelmasta toinen päivä tuntui pahimmalle, kolmas oli jo helpompi. Samalla aloin punnertamaan omin nokkineni. Hyvä kun on jokin asia joka laittaa liikkeelle säännöllisesti 3 krt/viikko nii siinä samalla voi punnertaa. Jos kesällä jaksais käsien puolesta ajaa pitempiä reissuja.

Vatsat eivät tullee kipeiksi ollenkaa, kumma juttu. Mutta kädet. Punnertaminen on aika myrkkyä, varsinkin jos viimeisen sarjan viimeiset punnerrukset kestivät luokkaa 3-5s/ kpl. Melko hapokasta. Suihkussa käynti oli haastavaa reenin jälkeen kun kädet eivät nousseet paljoa rintakehän yläpuolelle. Tai nousivat, mutta teki kipeetä. Teen juominenkin oli hankalaa. Hyppiminen ja kehon ravistaminen teki kans kipeetä kun rintalihakset pomppi. Ei oo helppoa tää itsensä kunnossapitäminen. Pakko hieman köyhän kärsiä kun ei ole rahaa törsätä itseensä.

 Tiistaina kävin koulusta suoraan uimassa koska teki saunaa mieli. No saunoa saikin, todella hiljaista oli hallissa. Uima-altaan uintiradallaki oli tosi hiljaista, pari eläkeläistä ja yksi työssäkäyvän ikäinen henkilö. Ja allekirjoittanut. Yhden kilometrin uin yhtäsoittoa, välissä kolme altaan mittaa kovaa. Joka uintikäännöstä päätin kokeilla ennenkuin uimaseuran ihmiset tulivat nauramaan. Elämäni ensimmäinen käännös onnistui kivasti, pääsin joka jotenkin jatkaa uintia. Toisella kerralla jokin kehon asentoa tutkiva anturi meni sekaisin ja kun potkaisin kohti päätyä, potkaisinkin suoraan ylöspäin. Kummasti poskia punotti sen jälkeen.

Porealtaissa oli sitten ruuhkaa. Eläkeläiset olivat linnoittautuneet sinne. Tai niihin, kaksi allasta kun on tuossa hallissa. Melkein sai kyynerpäillä tuuppia jotta pääsi niskahierontaan. Ja viereen sattu mies joka ei ilmeisesti pitänyt naamastani koska hän oli selin minuunpäin jotta siitä suuttimesta tuleva vesi kimposi hänen selän kautta kasvoilleni ja korvaan. Ärsyttävää.

Toinen mielenkiintoinen, ehkä jopa pelottavan epäilyttävä juttu sattui saunassa. Katsoin että pienempi sauna oli täynnä, joten menin isoon koska se oli tyhjä. Hetken heittelin vettä ja sisään tuli joku 45-50v mies kaljamahoineen. Hän istui reilun metrin päähän minusta, vaikka olisi voinut mennä lähemmäs 3 metrin päähän. Sitten hän alkoi heiluttelemaan käsiään, huohottamaan, murisemaan, ääntelemään muutenkin oudosti ja hengitteli syvään. Olin repeilypisteessä kun mietin että mitä tämä tekee. Olikohan jotain kama sutra -kirjan oppeja, en tiedä. Olin juuri miettimässä että heitänkö lisää löylyä vai lähdenkö. No, mies päästää semmosen "uuuuuh aaaaah" -äänen, joten olin jo pää kolmantena jalkana menossa suihkuun.

Keskiviikkona repäisin ja otin Meridan liikenteeseen. En siksi että halusin sillä lähtä ajamaan, vaan siksi, että halusin fillaroida mutten jaksanu kantaa Trekkiä alas johtuen punnerruksista. Hieman villi reissu oli kyllä ajella kun suhteellisen sileät, reilu 1000km ajetut renkaat alla. Ei sillä että ne olisivat jo sileät mutta ovat sileämmät kuin uudet renkaat. Loskassa kapeat renkaat kulkivat kivasti ja meno oli todella vakaata. Kunnes oli luminen, mutkainen alamäki. Tällä ei driftaaminen onnistunut niin hyvin kuin Trekillä mutta onnistui sen yhden kerran. Sekin oli vahinko kun vastaan käveli mies keskellä tietä ja loskaa oli hirveästi. Miehen ilmeestä päätellen sydän taisi jättää pari lyöntiä välistä koska jos olisin kaatunut, olisi mies saattanut saada jomman kumman meistä päällensä.

Tulin mutkien kautta tielle nro 140. Aah mikä nautinto oli ajaa: sula tie, aurinko paistaa vastaan, lasit päässä ja mittarissa kivat 32 km/h. Tätä iloa kesti vain jotain 300m kun piti siiryä klv:lle. Ei hyvä, 5 cm loskaa tiellä. Ajelin kämpille hiljalleen ja muka tekemäni pitkä lenkki oli vain 29 km pitkä.

Kämpillä katselin (ja katson vieläkin) miten likaiseksi pyörä pääsi menemään. Voimansiirto on samannäköinen kuin viime syksyllä, kun ennen lähtöä se näytti uudelta ja koskemattomalta. Täytyy joku päivä pestä tuo. Viimeistään ennen seuraavaa lenkkiä. Ikävästi vaan näyttää siltä että sitä saa odottaa, lunta satoi tänäänkin.

Torstain sählystä voisin sanoa että kivat pelit, puolet peliajasta sai pelata kokoajan, ainoat tauot tulivat maalivahdin työstä. Pari maaliakin taisin nakuttaa mutta ei niistä sen enempää.

Lauantaina kävin juoksemassa vesi- ja räntäsateessa, loskaisilla klv:llä reilun puolituntia. Ihan vain itsesäälin tuhoamiseksi. Ja se tehosi, olo oli aivan mahtava. Ja lisää mahtavuutta tuli illalla kavereiden kanssa. Ne jutut ei vaa tänne kuulu.
Nyt tämä sunnuntai on mennyt levähdellessä kun ulkonaki on ollut tosi huono ilma. Semmosta voisin mainita että ajattelin ostaa uudet verhot jotka eivät päästäisi valoa sisään. Alkaa jo tympimään kun ei voi nukkua oikein aamuisin. Kävin Prisman ja Citymarketin kiertämässä läpi. Prismassa oli kyllä mustia sopivia verhoja mutta jos olisin ostanut siitä niin että olisi riittänyt niin 60€ olisi paukahtunut rikki. Citymarketti ei edes tuntenut verhoja, joten tyhjin käsin kämpille. Onnistuin delegoimaan verhonhankinnan siskolle joka löysi netAnttilasta pimennysverhoa metritavarana. No pienet laskutoimitukset suoritettuani tilasin 4m verhoa. Nyt odotellaan milloin sen saa lähimpaan postiin.

ps. Jos tekstissä ilmenee kirjoitusvirheitä jotka eivät ole murretta, niin ne menee väsymyksen piikkiin. Ei jaksa alkaa lukemaan läpi kirjoitettua tekstiä.

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Mikä tälle otsikoksi?

Se miksi tämän jutun otsikko nyt on tuommoinen, johtuu siitä kun oli kaksi vaihtoehtoa mutta ne osannut päättää kummasta tulisi otsikko. Vaihtoehdot olivat a) Lääkäri: "Ei voi tehdä mitään, sinun on vaa opittava elämään sen kanssa" ja b) Taivaallinen viikko. Kummastakin jokainen voisi vetää omat johtopäätöksensä joten pitänee tuolla myöhemmin selitellä mistä on kyse. Ne, jotka minut tuntevat, arvailevat omiansa.

Tällä viikolla tylsän ja saamanttoman maanantain jälkeen innostuin tiistaina käymään hiihtämässä. 31 kilometriä ja 2 tuntia 17 minuuttia vierähti musiikkia kuunnellessa. Lenkistä olisi tullut ainakin 5 km lyhyempi jos en olisi ohittanut nuorta harrastajahiihtäjänaista. Naisella oli välineet niinkuin jollakin oikealla hiihtäjällä: tiukat vaatteet, pullovyö, uudet Atomicin sukset ja kiva hymy. Hiihdin jonku matkaa hänen edellään kunnes tultiin 3:n ja 5:n km reittien haaraan. Mietin että jos menen oikealle, 3 km:n lenkille, nainen pitää minua nössönä ja hiihtää itse 5. Joten päätin mennä vitosen lenkille. Vilkaisin taakse ja huomasin että nainen kaarsi oikealle. Ilma oli todella hyvä hiihtoa ajatellen, aurinko paistoi, pieni tuulen henki kävi ja lämpötila nollan paikkeilla.

Lämmöt kun huitelivat -10:n ja +5:n välillä niin senhän tietää miten käy kevyenliikenteenväylille. Loska tulee kehiin, pahimmissa paikoissa 10 cm upottavaa loskaa. Tein Nopsaan hätäisen kuraläpän eteen kumista jottei kengät kastu. Heti ensimmäisellä koulumatkalla läppä haukkui hintansa (kotoa puhallettu kumin palanen ja kesätyöpaikasta pakkiin jääneet pari nippusidettä). Onhan se vähän ruman näköinen, taitaa edellisen postauksen kuvassa näkyä. Eipä näykkään. No kohta näkyy alla.

Keskiviikkona lähdin kiertämään kauppoja ihan ajankuluksi vaikka parempaakin tekemistä olisi ollut ja jostain syystä sinne huonoon keliin piti lähtä polkemaan. Kai se kuraläppä innosti niin paljon. Kiertelin pari urheilukauppaa ja tutisin kun oli niin paljon tavaraa halvennuksessa. Ei vain raskinut ostaa kun kaikki olivat vaatteita. Olen tässä nähkääs päättänyt että pitää vaatteiden ostamista vähentää. Silti tällä viikolla olen ostanu 3 paria boksereita... Kesken kaiken muistin että pitää se matto ostaa fillareiden alle kun on tämmöset kelit. Eikä hajan levitetyt sanomalehdet oikeen vedä naisia asuntooni, joten tuommoinen komia grafiitinmusta (?) kuramatto tuli ostettua. Kuljetus oli aika jännä tapahtuma kun ei oikeen metrin pitkää rullaa pyörällä taho pystyä kuljettamaan. Ensin suunnittelin laittavani kuramaton tarakalle mutta en laittanut koska takarengas heitti kurat tarakalle. Onneksi on tullut nähtyä monenlaisia kuvia netissä joten keksin aika pian ratkaisun. Ajaminen olikin kesärenkailla loskassa aika jännää.
Torstaina kävin uuden kauppareissun, nyt Trekillä. Trek kulki kuin juna loskassa. Tai ei, junaan vertaaminen on nykyään huono vertaus. Sanotaanko että kulki kuin sähkö kaapeleissa. Ei mitään hankaluuksia ajaa suoraan eikä pysähtyä. Tosin onhan Trekissä maastorenkaat, kahdet jarrut ja pitempi akseliväli. Prismasta kävin ostamassa ruokaa. Tarkoituksena oli ostaa vain vähän tavaraa mutta silti piti ostaa reppu täyteen. Ja lähes kaikki ostokset olivat pizzatarvikkeita. Ostin mä kesän ensimmäisen tuutin, taisi olla vadelma-jättis tarjouksesta. Istahdin nauttimaan jäätelöstä pyöräni viereen pyöräparkkiin ja katselin kun vieressä oli paremmilla osilla oleva Cube. Mietin että pitäisikö Cuben omistajalta kysyä että oletko harrastaja. Jäätelö oli loppumaisillaan kun huomasin kaupasta tulevan tytön jonka näin monet kerrat kaupassa. En muuten olisi tyttöön mitään huomiota kiinnittänyt, mutta hänen täysi Haglöfs-vaatesarja ja reppu kiinnitti huomioni. Tyttö käveli epäilyttävästi mua kohti. Ja sitten kaarsi viereeni ja alkoi aukasemaan Cuben lukkoa. Ujoushan siinä heti iski etten kehdannut kuin kerran katsoa häntä ja hymyillä. Kävin myös aiemmin aamulla lääkärillä nilkkani takia ja hän totesi ensimmäisessä kappaleessa mainitun lauseen. Kyllä mä silti röntgenkuvat kävin otattamassa. Jos sieltä vaikka jokin luusiru löytyisi. Saapa nähdä.

Ja kävinhän mä Lahden Polkupyörähuollosta hakemassa lisalukkovaijerin jos sattuu että joutuu Trekillä lähtee kouluun. Ihmettelin kun sulkemisaikaan oli 5min ja paikka oli täynnä ihmisiä. No myyjä hieman valotti että paikallinen seura TWD-Länken ajaa tänä vuonna Meridan pyörillä ja tänään on niiden luovutustilaisuus. Tilaisuus kyllä, siellä oli nuoret pojat laittaneet hiukset vaahdolla ja isännillä oli puvut päällä.

Perjantaina menin yhden kaverin kanssa Ilon taloon ja yllättäen sitten juttelin siellä ties kuinka monelle tyypille. Lopulta lauantaina sitten piti hyväksyä 10 uutta facebook-kaveria. Ja tutustuimpa yhteen luokkakaveriin jolle en ollut koulussa jutellut ollenkaan. Lauantai meni väsymyksen takia hieman ohi. Toki englannin esitelmää väsäsin illalla kunnes tulee kutsu että nyt pitää lähtä taas kaveriksi. Pakkohan sitä oli mennä, ei naiselle voinut sanoa ei.

Päästäänkin jo sunnuntaihin, hip hei!! Tässä tulee juttua paljon. Aamulla katsoin ulos että taidampa käydä hieman ajelemassa tänään. Pitihän sitä lähtä. Kumma vaan kun ajovaatteiden huolellinen pukeminen vei lähes puolituntia. Huolestuttavaa.

Lenkin pointeiksi otin teiden katsastuksen ja mahdollisesti polkuajoa. Katsastuksesta voisin sanoa että välissä näytti siltä että voisi ajaa Meridalla, mutta vain lyhyitä pätkiä. Vanhan Helsingintien varressa näytti olevan lähes kilometrin mittainen pätkä täysin sulaa väylää. Sinne voisi joku päivä harkita menevänsä.

Ihmiset olivat erikoisia tänää. Suurin osa joka käveli reunassa, yksi eläkeläispariskunta olivat sauvakävelemässä ja kävelivät peräkkäin. Toki oli joitakin porukoita joita päin piti ajaa jotta tajusivat ettei tuo pyöräilijä väistä omalta linjalta hangen puolelle.

Niin asiaan. Kisapuiston vieressä on nyppylä, en nyt muista nimeä. Ajelin sinne päälle ja sitten tosi pientä polkua pitkin alas. Polku liittyi isompaan polkuun ja päästelin sitä alas. Yhdessä mutkassa laitoin takajarrulla pyörän luisuun ja taas se pikkupiru olkapäällä sano että tänää pidetään hauskaa. Taas tuli jokin eläkeläispariskunta vastaan ja piti rauhoittaa menoa.

Mustankallion hautuumaata kohti lähdin ajamaan ja ajelin polkuja siellä. Taisin kaksi kertaa kiertää sen hautuumaan. Oli se jännittävää kun polku oli 20-30cm leveä. Eikä yhtään toleranssia. Pikkusen liian reunaan jos ajoi niin eturengas haukkasi hankeen ja sitä mentiin tandon yli. Peräti kahdesti lensin. Ja kerran keulin semmoisen penkan yli ja lensin selälleni. Taidan olla pyörän kanssa aika koominen näky.

Kun Mustankallion polut oli jo kolutti niin jotta tämän päivän tarpeet täyttyivät, huomasin kun tien toisella puolella joku tyttö meni metsään polkua pitkin. Mielenkiinto heräsi heti että mihin tuosta pääsee. Lähdin seuraamaan enkä voinut uskoa todeksi: Siitä lähti vajaa 2m leveä, aurattu mutkainen tie alamäkeen. Odotin jotta tyttö oli jo alhaalla ja lähdin ajamaan. Taas jarrun kanssa sivuluisua. Ensimmäisen laskun jälkeen mietin nousenko takaisin vai jatkanko matkaa. Nousta piti, sen verran kivalta tuo touhu tuntui. Nousin ylös, pujottelin taas alas ja uudestaan ylös. Kolmatta kertaa kun tulin alas otin vähän suuremmalla riskillä jotta fiilis paranisi entisestään. Tietä lähti vastaan nousemaan joku mies. Ajattelin että tässä mutkassa voi vielä laittaa luisua. Silloin lähti osittain hanskasta, jouduin ottamaan jalalla vastaan kun eturengas lähti alta. Mies pysähty juttelee ja sanoin mm seuraavaa: "Oot sä aika kova sälli ku tämmösiä jäärännejä ajelet innoissas alas" ja "Pidä lippu korkealla". Pienestä ajovirheestä huolimatta fiilis oli aivan mahtava ja miehen sanat vielä nostivat sitä lisää.

Mutkien kautta ajelin Radiomäelle. Sielläkin oli pakko ajaa pari mäkeä alas luisutellen. Ensimmäisessä mäessä pujottelin ja laskin sen vielä uudestaan. Lopputuloksesta on kuva alla. Toisessa mäessä hoksasin miten pyörän saa helposti jarrun kanssa luisuun vääntämättä vartalolla paljoa. Oppia ikä kaikki. Ajelin siitä kämpille. Matkaa ei kertynyt kuin 18km mutta se fiilis oli aivan mahtava.



Mietin muutamia juttuja ajaessa.
1) Eilen yksi tyttö sanoin minulle näin: " Tuleksä jos tuut?" Tuon miettiminen on vieläki kesken, jotenki jännä lause.
2)"Kolmas kerta toden sanoo". Tuon sanonnan keksijä on ollut viisas. Tänäänkin huomasin pari kertaa että tuossa on perää.
3)Kolmaskin oli mutta se nyt unohtui. Jospa sitten seuraavaan päivitykseen.

maanantai 8. maaliskuuta 2010

GoExpo 2010

Tänää se sitten oli: GoExpo 2010. Suurin odotuksin hyppäsin aamulla junaan huonosti nukutun yön jälkeen. Perillä Bölessä ihmettelin liukkaita jalkakäytäviä kävelessäni kohti messukeskusta. Myöhemmin selvisi että päivisin on ollut monta astetta lämmintä ja yöllä paljon pakkasta. Lienee jotain vaikutusta asiaan. Kummasti näytti että Helsingisä ois kevät pitemmällä kuin täällä.

Mut asiaan. Mitähä messuista voisi sanoa? No ainakin sen että SRAM oli todella näkyvästi esillä. Viime vuonna kun en muista nähneeni juuri missään, niin nyt niitä oli Trekissä ja Focus:in pyörissä kiinni. Samoten Trekin osastolla oli SRAM:n palikoita hipelöitävänä. Kyllä on kaunista tuo koneistuksen jälki. Samoten Campagnoloa oli joissakin pyörissä kiinni ja tuokin osaa valmistaa kauniita osia. Shimano oli muuttunut jonkin verran viime vuodesta. Mielestäni suurin ero on takavaihtajissa.

Koeajopaikalla ei ollut juurikaan mitään kiinnostavia pyöriä. Muutama erikoinen, kuten stepperipyörä, oli testattavana mutta en viitsinyt lähtä keräämään hikeä radalle. Hirveästi oli koeajossa tavallista hybridiä, bmx:ää ja peruspyöriä. Käyräsarvisia osui minun silmään 3 tai 4 joista yksi Fort oli todella kiinnostava, levyjarrullinen cyclocross. Eikä ollut edes pahan hintanen. Semmosta voisi joskus tulevaisuudessa harkita. Siinä olisi ollut kaikki mitä pyörältä vaadin ympärivuotiseen ajoon.

Matti Rämö piti ihan mielenkiintoisen esitelmän Intian, Thaimaan, Vietmanin, Laosin ja Kamputsean reissuista. Mainittakoon että Intian hän veti yhdellä kertaa, muistaakseni 3 viikkoa ja 2500km. Loput yllämainitut maat olivat toisella reissulla viime syksynä. Hienoja kuviakin Matti oli ottanut reissuiltaan ja odottelen milloin saisin käsiini kirjan 'Polkupyörällä Intiassa'. Edellinen kirja oli ihan mielenkiintoista luettavaa joten odotukset ovat aika korkealla kirjan suhteen. Mutta siihen Matin reissuun. Kaikkea en muista mutta mieleeni jäi kun hän mainitsi suuren elintasoeron Thaimaan ja Vietnamin rajalla. Intiasta hän kertoi kuinka joutui miettimään kummalta puolen tietä väistää norsu, kuinka Intiassa mietitään norsuille heijastinpakkoa hämärän aikaan. Lisäksi hän kertoi että koiran raatoja oli hirveesti pitkin Intian teitä. Yhdessä paikassa oli jopa koiran luuranko painunut "fossiiliksi" asfalttiin.

Retkipuolella kävin kuolaamassa rinkkoja. Yhenlaisia olisi ollut tarjouksessa mutta eipä tullut ostettua. Tästä varmaan moitin itseäni tulevaisuudessa, who knows. Kuntoilupuolella oli jotain taistelulajinäytöksiä mutta ne eivät juurikaan kiinnostaneet. Hieman harmitti kun jäi tankotanssiesitys näkemättä, se kun oli jonku toisen kiinnostavan esityksen kanssa samaan aikaan.

Eräs toinen, kiinnostavaksi luulemani esitelmä oli 'Pää pyörällä Euroopossa'. Keski-iän ylittänyt pariskunta aikovat aloittaa tulevana keväänä toukokuussa 2 vuotta kestävän ajourakan. Tandemilla aikovat matkata ja ensimmäisen vuoden tavoitteena olisi olla Portugalissa josta ehkä lentävät USA:han ja Kanadan rajamaille.

Lopuksi: tottakai messuilla piti shoppailla. Ostin ajopaidan ja kypärän. Paita on varmaan vuoden vanhaa mallistoa mutta samapa tuo kun kerta sen sai halvemmalla ja tykkään tuosta väristä. Ja keltainen on kiva lisä sinisen ja punaisen ajopaidan kaveriksi. Kypärä sopi päähän kuin nyrkki silmään. Ja se on lisäksi entistä kypärää pienempi ja kevyempi. Nyt voi hyvillä mielin ajella kesän kun tietää ettei kanna turhaa varustepainoa mukana. Vielä kun saisi kropasta vähän pois. Jos vaikka alottaisi ensi maanantaina '200 vatsalihasta' -projektin. Jännityksellä odotamme.

Tässä kuvia messuilta.

Tässä kuvat ostoksista:
 
 

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Rikkonaista

Tässä on edellisen postauksen jälkeen ollu vähä ihmeellistä aikaa. Kovat pakkaset tammikuussa ja pidennetty viikonloppureissu kotiin vei aikaa. Lisäksi on ollut kaikkea muuta tekemistä ja reissua. Sairaanakin olen ollut viikon verran.

Piti pikkuisen potkia aivosoluja liikkeelle jotta muistu mieleen milloin viimeksi on pyörän selässä käynyt. No eihän se mieleen tullut, joten piti lunttasta kalenterista. Näyttää että 4.2 olen käynyt ajamassa. Ja silloin Trekistä tippui takalokarin kiinnituspultti enkä ole vielä kerennyt (lue: jaksanut) laittaa uutta.

Helmikuussa 25.pvä alkoi hiihtoloma. Kerran tuli nuhasena käytyä hiihtämässä, heti seuraavana perjantaina. 40 min viihdyin liian tutuilla laduilla. Vieläkin tuli mieleeni kuinka verenmaku suussa hiihdin luokkakavereita kiinni ja pujottelin niiden välistä jotta kerkeäisi ensimmäisenä lähtemään pois. Eli ilmeisesti olen inhonnut hiihtoa muita kavereita enemmän kun on ensimmäisenä pitänyt lähtä pois.

Sählyä kävin kahtena iltana pelaamassa loman aikana ja molemmilla kerroilla saatiin hyvät pelit aikaseksi. Huomasi peleistä että kaverit ovat kattoneet olympialaisten kiekkoa. Sen verran hyvin joka joukkue pelasi, syötöt osuivat paremmin kohilleen ja jopa oikeita kuvioita oli. Yhden yön kävin Oulussa Latella pelaamassa wiitä ja GTA4 koneella. Jännä vehje tuo wii. Milloinkohan pesäpallo siirtyy pelkästään wiille?

Lomalta piti palata hieman aikaisemmin pois jotta kerkän GoExpo-messuille. Kirjoitetaan siitä raportti erikseen. Lisäksi olen miettinyt että pitäisikö ihan oikeasti myydä tuo Trek pois? Maastossa ajaminen on kumminkin kilometreihin nähden aikaa vievää eikä samoja polkuja tahdo jaksaa aina ajella.