Joulu

Pienet lahjat tilasin itselleni CRC:stä joskus alkukuusta. Tällä viikolla ne ovat saapuneet lähipostiin, mutta kun en ole ollut maisemissa, saavat ne paketit odottaa aukojaansa joulun yli. Engelsmannit lähettivät kaikennäköistä metallia eri muotoisina pyörään. Vielä pitäis tilailla kumit ensi kesäksi mutta sen kerkeää myöhemminkin.

Tässä on nyt jotenki päässyt käymään hassusti. Ostin lomamatkan heinäkuussa ja matkan ajankohta on tässä kohtapuolin. Mulla olisi ollut koko puoli vuotta aikaa sairastaa tämä tauti, mutta aloinkin sairastaa tätä pari päivää ennen koulun joululomaa. Nyt olen koko ensimmäisen lomaviikon sairastanut. Tänään perjantaina olen voinut toimia jo suht normaalisti, eikä lämpöäkään ole ollut. Jos voisin nauttia edes yhdestä lomapäivästä täysin terveenä perheen kanssa. Joulupäivänä matkaan taas Lahteen ja vietän sielä joulua eri porukalla. Sitten se onkin  hasta la vista ja norjalaisten siivillä lennetään lomalle.

ai niin, tänään katsoin tv:stä matkapassi hollannissa. UUUU mitä näinkään. Hienoja teitä, tasaista maastoa ja kauniita maisemia. Aloin himoitsemaan Hollantia pienenä pyöräreissumaana. Toivottavasti tulevaisuudessa olisi aikaa kuukauden verran ja sihteerillä innostusta lähteä mukaan. Hollanti näytti niin tasaiselta, että ei pitäisi tyttöystävällä olla valittamista liian isoista mäistä.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille lukijoille :)

ps. tälläkään kertaa en varmaan pääse kokeilemaan kanarian maantietä...

Lenkkarit tositestissä

Itsenäisyyspäivän huiteilla eteläisessä Suomessa sateli lunta ihan ensilumeksi asti. Lauantaina 10.12 lumi oli jo kovasti sulaamaan päin ja vettäkin satoi. Auton mittari näytti lämpöasteita pari koko matkan Lohjalle, jonne oltiin porukalla menossa Lohjan Menneen ajan joulumarkkinoille. Vettä satoi tosiaan koko päivän, lumi oli muuttunut loskaksi ja varpaita paleli. Muttas, sukat säilyivät kuivina, kiitos Adidaksien Goretexin. Surutta sai näillä lenkkareilla kävellä lätäköissä, loskassa ja vesisateessa. Sukat säilyivät silti kuivina. Olin yllättynyt. Toisaalta, tilanne oli vähän 50-50, kun varpaita paleli. Talvikengät olisivat olleet lämpimämmät, mutta ne olisivat kastuneet läpimäriksi. Mitään vilustumista tai flunssaa ei tullut, joten reissu meni hyvin. Eikä tarvinnut tyhjin käsin tulla takaisin. Ostin joulumarkkinoilta muutamat tuliaiset vietäväksi etelämmäksi.

Päivää ennen Lohjan markkinoita tein taas vähän nettiostoksia. Nyt odottelen kerkeääkö ne tulla ennen reissuunlähtöä, jotta eivät jäisi postiin roikkumaan. Näistä kerrotaan myöhemmin.

Tappajasepeli iski

Eihän renkaiden kehumisesta kerennyt kulua vuorokautta kun omasta pyörästä pamahtaa kumi. Kehuin kaverille Continentalin Tourride -renkaita. Tänään aamulla kävin kaupassa ja kaupasta tullessa alkoi kuulumaan suhinaa ja perä muuttui kovaksi. TÄH?!? Tyhjä kumi? Katsoin tarkemmin niin koko kumi on täynnä semmoisia pieniä halkeumia ja yhden halkeuman kohdalta oli mennyt pyramidin mallinen kivi sisälle. Onneksi pyöräkauppa oli 200m päässä niin kävin kävellen hakemassa uuden sisäkumin. Huomisen projektina olisi vaihtaa kumi.

Kauppaan ajaessa mietin, että pitäisköhän ostaa nastarenkaat. Nyt oli tosi liukasta eikä lunta ollenkaan, toisin kuin kahtena edellisen talvena. Nuo kivet tuntuvat tavallista äkäisimmiltä kun ei ole lumi pehmentämässä ja jään kanssa liukkailta.

Tämän päivän lehdessä näytti olevan  juttua Päijät-Hämäläisten valojen käytöstä. Ilmeisesti lukijakyselyyn ovat vastanneet ihmiset, joita asia kiinnostaa. Aivan liikaa näkee täysin valottomia pyöriä. Ja liikaa on myös häikäisijöitä, joilla on kirkas, vilkkuva ledivalo yläviistoon kohti vastaantulijan silmiä. Olen monesti juostessa ja pyöräilessä katsonut ja säikähtänyt kun yhtäkkiä jostakin tulee valoton pyörä piittaamatta eteen. Tästä taas olen toivonut, että poliisit alkaisivat sakottamaan valottomia pyöriä. Toiset oppivat helpommin kuin toiset.

Jokin päivä sitten uutisoitiin kun Googlen Chrome meni Mozillan Firefoxin ohi toiseksi suosituimmaksi selaimeksi. Olen tätä odottanut koko syksyn kun olen seurannut blogini kävijätietoa. Tänään 5.12 tilanne on tasan näiden kahden kesken, 42%. Kolmantena tulee Internet Exploder 14%:n osuudellaan. Googlen kasvu on osittain johtunut Facebookin käytöstä. Uset ihmiset käyttävät nykyään kahta selainta, Chromea Facebookkaamiseen ja Firefoxia netin selailuun ja verkkopankkiin yms. Itse käytän molempia juurikin noin.

Erikoisen yllättynyt olen blogini kävijöistä. Suomi on selkeästi suosituin liikenteen lähde. Mutta mikäs maa tulee toisena? Eipä moni yhtäkkiä arvaisi, mutta se on Hongkong. Jenkit ovat kolmantena, britit neljäntenä, Saksa viidentänä ja listan kuudentena Tanska. Olen huomannut, että linkit vaikuttavat todella paljon liikenteen määrään.


Tämmöistä pyörää olisi kiva kokeilla

Marraskuu ja sen naurukohtaukset

Marraskuussa tuli kilometrejä kasaan kivasti 144 kappaletta. Sehän on hieman yli puolet lokakuun kilometreistä. Eipä siinä, vielä olisi tavoitteen huomenna lauantaina pyyhkäistä vähintään 22km. Se tietäisi tämän vuoden kilometreiksi 3200km, johon olen enemmän kuin tyytyväinen, vaikkakin tuo summa olisi saanut tulla esim syyskuussa. Jos syyskuu ei olisi ollut niin sateinen, olisin varmaan nyt rikkonut 3500km tälle vuodelle. Huomisen jälkeen voisin huoltaa pyörän hyvin, pestä osat, laittaa kuluneen kumin taakse, hommata viihdyttäviä leffoja ja polkea trainerillä. Tästä on hyvä aloittaa ensi kauden suunnittelut.

Lenkkarit, jotka ostin hiljattaen ovat olleet hyvät. Juokseminen maistuu taas suklaakakulta eikä pettuleivältä. Ehkä juoksutuntumaa voisi parantaa ylimääräisillä pohjallisilla, koska nuissa kengissä pohjat ovat hieman kovat ja jäykät maastokäytön takia. Soratiellä ja ulkoilureiteillä on kiva juosta, kuten myös pururadoilla. Ylämäet menevät tehokkaasti ylös kun ei tule lipsumisia ja pitoa löytyy. Asfaltilla taasen "maasturin" ominaisuudet eivät ole parhaimmat karkean kuvioinnin ja jäykkyyden takia. "Rengasmelu" on aika kova ja pikkupakkasella pito on asfaltilla kadoksissa. Silloin ei voi odottaa äkkipysähtymistä esim, suojatielle muutoin kuin juoksemalla auton kylkeen. Suojateiden maalaukset ovat petollisia autoille kuin myös maastolenkkareille. Pari kertaa on meinannut nilkat osoittaa kuuta kohti kun on tullut sopivasti suojatielle. Mutta kaikinpuolin hyvät kengät ja tulevat toimimaan (luultavasti) hyvin lumella (mikäli sitä saadaan tänä vuonna).

Eilen uutisoitiin suomalaisen polkupyöräilyn ja työpaikkojen kannalta ihan kiva uutinen Ilta-sanomissa: Kauhavalaisyhtiö Lillbacka Powerco alkaa valmistaa 8 000 euron polkupyöriä. Uusi fillari on FINNPOWER-merkkinen ja näitä aletaan valmistaa Härmässä. Pyöriä on kolme eri mallia jotka ovat tarkoittu ilmeisesti eri käyttötarkoituksiin. Fillarifoorumilla käydään kovaa keskustelua, "kehumista" ja pohdintaa aiheesta. Nähtyäni kuvan fillareista aloin nauramaan ja kauhistelemaan.

Ensikerran kun luin uutisen, ajattelin että on hieno homma mutta toisaalta, 0,00001% suomalaisista ostaisi ehkä noin kalliin pyörän, joten mitä todennäköisemmin näitä ei nähdä montaakaan Suomessa. Harmi sinänsä, olisi hienoa jos tehtäisiin järkeviä pyöriä suomalaiselta suomalaisille. Eniten minua ihmetyttää, että kuka helevetti on suunnitellut tuommoiset rungot. Taas on otettu pystymetsästä joku himoautoilija suunnittelijaksi. Onneksi nuo hirvitykset ovat mahdollisesti suunniteltu muualla kuin ensi vuoden design-pääkaupungeissa. Mä oon pyöritellyt kyllä mielessäni monenlaisia runkoja, jotka voisivat palvella minua mahdollisimman hyvin, olisivat edullisia valmistaa eikä materiaalia menisi paljoa. Mutta ei mun mieleen oo ollut koskaan tullut tuommoista "munamankelia". Talviliukkailla saattaa terveyskeskuksen tai andrologin odotushuoneessa olla jonoa ja tuskallisia ilmeitä. Toisekseen, ihmetyttää huima jousitus, myös tuossa "city"-versiossa. Kolmanneksi, osien hinnat suhteessa myyntihintaan tekee rungosta todella kalliin. Tälle pyörälle ei voi kuin nauraa. Tosin on monelle muullekkin alkuajan innovaatiolle aluksi naurettu ja niistä on tullut kovia menestyksiä.

Kylläpä sitä tuli taas turistua monesta asiasta. Jospa tähän loppuun vielä mainitsisi, että pikkuhiljaa alkaa hymyilyttämään edessä oleva matka, jota on jo heinakuusta asti odotettu.

Lenkkarikaupoilla

Tällä hetkellä minulla on ollut 1,5v ajan asiksen juoksulenkkarit, jotka eivät ole toimineet minun jaloissa ollenkaan. Aluksi niitä piti käyttää paljon kauppareissuilla, jotta ne muotoutuivat. Sen jälkeen juostessa ne ovat pistäneet kantapäihin ja aiheuttaneet kipua. Nyt on taas semmoinen pieni juoksupolte ja piti saada jalkaan vähän paremmat kengät. Parisen viikkoa sitten kävin prismassa katsomassa mitä siellä on. Kokeilin paria kenkää ja toinen niistä tuntui ihan hyvältä. Kävin sitten kiertää Kärkkäisen, Budget Sportin ja Karismassa kolme kauppaa mutta mistään ei löytynyt oikein sopivan hintaisia kenkiä.

Tänää menin taas käymään prismassa ja ajettelin että jotain täytyy ostaa kun on -15% alennukset. Ensin sovittelin taas niitä edelliskerralla bongaamiani kenkiä. Kokeilin kolmea eri kokoa ennenkuin löysin sopivat. Sitten katselin että eikö tässä nyt olisi mitään muuta hyvää vaihtoehtoa. Silmään osui halvimmat goretex-päällisellä olevat lenkkarit, Adidas Trediac GTX. Hintaa näillä oli 89€. Katselin sopivankokoiset ja laitoin jalkaan. Aah se tunne kun on just jalkaan täydelliset kengät. Jos sanotaan, että ihmiset, äänestäkää jaloillanne milloin polttoaineiden, milloin ravintolahintoja, niin nyt jalat äänestivät kalleimpia lenkkareita. Kyllä olin hieman henkisesti ja lompakollisesti vastaan näitä hinnakkaimpia kenkiä, mutta jos meinaan vähänkään nautinnollisesti juosta, niin tämä oli pakkohankinta.

 

Tätä kirjoittaessa olen istunut jo vajaan tunnin nämä kengät jalassa. Kyllä ne vaan tuntuvat niin hyviltä. Nyt  pitäisi varmaan tästä lähteä testaamaan nuita. Nyt isti halu saada otsalamppu, jotta näkisi juosta pimeässä metsässä.

Datahamstraaja

Monet ovat ihmetelleet miten viitsin kerätä tietoa monesta asiasta. Aikoinaan yleisurheiluaikaan tuli harjoituspäiväkirjaan merkattua kaikki kilometrit treeneistä ja kisoista vuosilta 2002- 2008. Keräsin viikottaiset, kuukausittaiset ja vuosittaiset kilometrit ja taulukoin minkä verran niitä on ja viikottaisista piirtelin graafia, josta näki kivasti miten menee. Mun mielestä se oli hauskaa ja kannustavaa, kun saattoi vaikka asettaa tavoitteeksi seuraavalle viikolle jonkin verran enemmän kuin menneellä viikolla. Ja mäki hyvin missä vika jos ei juoksu kulkenut.

Omilleen muuton jälkeen aloin heti ylläpitää omaa budjettia, johon keräsin kaikki tulot ja menot. Veikkaisin, että tämä budjettitaulukointi on pelastanut monelta konkurssilta ja opintolainalta. Olen pärjännyt kesätyön palkalla koko talven aina seuraavaan kesään ja silloinkin on ollut jonkin verran säästössä. Monet luokkakaverit ovat hakeneet maksimi opintolainat koska rahaa ei ole eikä se pysy hanskassa. Mä näen hyvin milloin rahaa on mennyt ihan liikaa ja voin laittaa lompakon kiinni. Kyllähän jollakin tavalla budjetointi onnistuisi vain käyttämällä pankkikorttia, mutta se tuntuu jotenkin hankalalta koska joka paikkaan pitäisi maksaa kortilla. Ja vielä kun on kaksi eri korttia eri pankkeihin niin homma on lähtöpohjaltaan ihan sekaisin. Taulukot pelastavat ja niitä on kiva tehdä ja kehitellä.

Kaikesta tästä, yllätys yllätys, keräilen taulukkoon myös pyöräilykilometrit mitä ajelen Meridalla. Aloitin taulukoinnin heti kun ostin Trekin tammikuussa 2009 ja tein siihen laajennuksen Meridalle toukokuussa 2009. Nyt on kolme kesää kerätty kilometrejä taulukkoon ja hauskaa on. Kesällä 2010 laajensin taulukkoa niin, että keräsin myös kalorit ylös kun ostin uuden sykemittarin ja ajattelin hyödyntää sitäkin ominaisuutta. Tulevalle vuodelle tein taulukkoon pienen lisäyksen, nimittäin ajattelin tutkia miten paljon tulee tuota hyötyajoa, eli kauppa-, koulu- jne matkat. Tänäänkin olen ajanut hyötyajoja 12km. Ei se ole mikään vaiva merkkailla kilometrejä, huomasin sen kesällä kun täytin kilometrikisaan kilometrejä.

Vähän huolettaa Nopsan takanapa koska se on väljä. Vanne heiluu melko paljon sivusuunnassa ja kaarteissa oikein tunnen miten se muljuaa sivusuunnassa. Pitäisi varmaan huomenissa ottaa kiekko pyödälle ja vähän kirrata napaa. Toivottavasti se on vielä pelastettavissa, vaikka tekeekin mieli ostaa/rakentaa uusi kaupunkisinkula.

Lokakuu ja muuta turinaa

Lokakuussa oli 31 päivää, joista yhdeksänä päivänä kävin istumassa valkoiseen satulaan. Kilometrejä kertyi 5km enemmän kuin syyskuussa. Lisääntyneiden ajokilometrien syy on säässä, joka ei ole ollut niin sateinen kuin syyskuussa ja toinen syy, miksi kilometrit eivät ole tuon enempää on kylmä sää. Ei se nyt vielä niin kylmä ole, mutta 10 asteen lämmössä pilvisenä päivänä ei oikein nappaa ajaa yli 50km:ä. Pari kertaa lokakuussa ajoin yli 50km. Sormet ja varpaat alkavat kohmettua kun aikansa pyörii ulkona ja tosi kova tuuli kuun alkupuolikkaalla hidasti matkantekoa kohtuuttomasti. Mutta en valita.

Lokakuussa tuli mietittyä monenlaisia rakenteluprojekteja. Tuli aloitettua jopa seuraavan fillarin suunnittelu ja speksaaminen. Rungoksi olen järkeillyt monsterikrossi singular peregrineä ja siihen kaveriksi hyvät kiekot kesäksi maantiekumeilla ja kevät/syys/talvikiekot, joihin sitten vaihtelisi renkaat kelien mukaan. Toivottavasti tuosta rungosta tulisi muitakin värejä kuin tuo tumman punainen. Nykyisen Meridan punainen on mielestäni kiva väri, tosin värinvaihto ei olisi pahitteeksi.

Tänään kävin pyöräilemässä pitkästä aikaan koska tässä oli syysloma ja sen olin aikalailla poissa kotoa. Tänään oli lenkillä jopa jokin muukin tarkoitus kuin kerätä kilometrejä ja kuntoilla. Kävin katsomassa fiksun reitin kotoani uuteen kauppakeskus Karismaan. Ajelin Ahtialaan päin ja sieltä nousin Holman Kymijärventielle. Siellä on tehty koko kesä tietöitä eikä klv:tä ole voinut käyttää moottoritien ylittämiseen eikä varmaan voi käyttää vielä ensi kesänäkään. Kauppakeskukseen löysin ja ajattelin ajella Kariston kautta pois. Reitti kulki lähes asuntomessu-tyylisen alueen läpi. Kaikki talot olivat uusia, pihat laitettuja ja päällysteet uusia. Lisäksi reitti oli lähes tulkoon kotia asti suhkot tasainen. Ahtialan kautta oli paljon tietyömaita, huonokuntoista tietä, ikäviä ylityksiä ja paljon autoja. Nyt onkin kasassa liian monta syytä kulkea Karismaan pelkästään Kariston kautta vaikka matkassa se on hieman pidempi.

Tänään tein myös bongauksen pitkästä aikaa. Tai olen bongannut moniakin mielenkiintoisia pyöriä, mm sähköavusteisen tavaratriken, mutta niistä en ole saanut kuvaa vauhdista. Seuraavaa pyörää en ole ennen nähnyt missään. Sen runko kiinnitti huomioni, vaikka maalauksella pyörä oli yritetty piilottaa katukuvaan.

 

Se on Tunturi Chat, jonka tanko on säädetty luultavasti tavoitellen aerodynaamista ajoasentoa ja takakumi on selkeesti vaihtokumi, jota ostaessa ei ole ajateltu fillarin ulkonäköä. Chat:n runko näyttää mielenkiintoiselta. Näyttää niinkuin paksu runkoputki olisi nojapyörästä. Pyörä on fiksun, hieman futuristisen näköinen. Ostaisin ehkä, jos näitä olisi vielä myynnissä. Pikaisella googletuksella en löytänyt yhtään uutta myyntipyörää.

Tänää otin fillaristani jopa toisen kuvan tälle vuodelle. Huimaa. Nyt fillari poseeraa syysmuodissa kivoine blingbling-koristeineen ja huomiota herättävine lokareineen.

Pientä pähkäilyä

Laskin erilaisia suureita touko-elokuun ajalta, joka oli aktiivisinta ajoaikaa.

Kilometrejä: 2267 km

Ajetut tunnit: 90 h

Kulutetut kalorit: 60281 kcal

Kulutus kcal/km: 26,6 kcal/km => 2659 kcal /100km

Kulutus kcal/h: 1401,9 kcal/h

Kilometrit ajopäivää kohden: 52,7 km

Ajoaika päivää kohden: 2h 5min

Kiinnostavinta on tuo kulutus sataa kilometriä kohden. Tästä voi alkaa tekemään kivoja vertailuja eri ajoneuvoihin. Laskuissa käytetään tietoa 1 kcal = 4184 J. Tästä voidaan laskea, että kulutukseni on ollut 11 125 256 J/100km eli n. 11,1 MJ/100km. Wikipedian mukaan bensiinin lämpöarvo on 44MJ/kg. Eli olen kuluttanut 0,2528 kg bensiiniä 100km matkalla. Sitten voidaan laskea, että esim bensiiniauto kuluttaa 5l bensiiniä 100km ja bensiinin tiheys on 0,75 kg/l, saadaan auton kulutukseksi 3,75 kg/100km.

Näin illan tunteina ennen nukkumaanmenoa, kun ei ole muutakaan tekemistä, voidaan pohtia, kuinka paljon säästän pyörällä kulutuksessa vs ex-corollani, joka vei sekalaisessa ajossa 7,5l/100km eli 247,5 MJ/100km. Lasketaan miten pitkästi voin polkea pyörällä kun autolla ajetaan 100km. Tästä tulee 2229,7 km.

Rahallisesti voidaan laskea auton vievän rahaa tällähetkellä 11,7€/100km. Jotta voidaan verrata jollakin tavalla rahaa ja kulutusta pyörällä autoon, otetaan esimerkiksi kaurapuuro energianlähteeksi. Kaurapuuro maksaa 0,9€/kg kaupassa. Lasketaan tarvittava kaurapuuron määrä, jolla saadaan pyörällä 100 km:n matkaa varten tarvittavat kalorit 2659 kcal. Kaurapuurossa on 350 kcal /100g, eli kaurapuuroa tarvittaisiin 0,76kg/100km. Hinnaksi tästä saadaan 0,68€ /100km. 

Jatketaan vielä. Kuvitellaan, että käyn kerran viikossa kaupassa 2,5km päässä autolla ja ostan kaksi kassia ruokaa. Tämä määrä menee myös näppärästi repussa ja tangolla. Ostosreissuja tulisi 20kpl jotta tulisi 100km täyteen. Auton polttoainekulut olisivat sen 11,7€ ja pyörän kulut kaurapuurokuurilla 0,68€. Tästä voidaan päätellä, että kaupassa käynti pyörällä tulee huomattavasti halvemmaksi.

Verrataanpa toiseenkin ajoneuvoon, kohta markkinoille tulevaan Zetriq EF-2 -sähkömopoautoon. Sen akuston kapasiteetti on 10,8 KWh ja ajomatka kesällä 130km. Näistä voidaan laskea energiantarve sadalle kilometrille, joka on 8,31 KWh/100km ja se muutettuna jouleiksi on 29,9 MJ/100km. Nyt minun sähkö maksaa 6,77c /kWh ja siirto 3,86c/kWh, yhteensä 10,63 c/kWh. Eli sähkömopoautolla sadan kilometrin ajo energian puolesta maksaa 0,88€/100km ja se on jo melko lähellä pyörän 0,68€/100km kustannusta. Toki sähkön hinnassa täytyy muista energiavero, jota en nyt ottanut huomioon.

Tämmöstä pähkäiltiin tällä kertaa. Ehkä aika turhaa tämä loppu tästä kirjoituksesta, mutta mukava tehdä tämmöistä pientä vertailua. Joku voi laskea miten paljon maksaa pyörällä kaupassa käynti, jos ottaa tarvitsemansa energian esim Fazerin Sinisestä (520kcal/100g, 1,7€/200g) ;)

Taisteluvoitto

Viime viikolla tiistai-iltana (4.10) pieni lasin sirpale painu etukumeista läpi ja puhkaisi ne. Keskiviikkona mietin miten saisin päälykumen paikattua niin, että pystyisin ajamaan 13km matkan takaisin kotiin. Katselin mitä tallista löytyy ja löysin ohutta, kovaa muovia. Vanhasta sisurista leikkasin pienen palasen jolla käärin muovinpalan ja teippasin ne pieneksi paketiksi. Sitten teippasin paikan päälykumen sisäpuolelle reijän kohdalle ja hyvin piti. Ei uusi sisuri puhjennut.

Perjantaina kävin prismasta ostamassa Continental Tourride 700Cx28. Heitin kumin lauantaina paikalleen ja läksin poljeskelemaan. Olin ajanut 15km kun hoksasin, että etukumissa oli selkäheittoa monta milliä, joka aiheutti jumputtavaa matkantekoa. Ajoin 52km:n lenkkini loppuun. Sunnuntaina katselin että ompa hyvä ilma. Ajattelin äkkiä laittaa kumin paremmin paikalleen ja sitten lähteä nauttimaan hienosta syyspäivästä. Ja mitä vielä. Ähelsin ainakin kuusi tuntia sen kumin kanssa jotta sain selkäheiton pois. Nyt siinä on sitten sivuttaisheittoa, mutta eiköhän sen kaa pärjää lumen tuloon asti. Peukalot meinaa olla pikkusen herkkänä kovasta vääntämisestä. Yksi muovinen rengasrauta kului melko muodottomaksi päivän aikana. Illalla pääsin heittämään pienen lenkin klo 18 jälkeen, kun oli jo kylmää, ei aurinko oikein paistanut ja tuuli kohtalaisesti.

Renkaanostoreissulla ostin myös 4x2l packin Pepsi Maxia tarjouksesta. Mietin onneksi etukäteen miten kuskaan sen. Otin parit mustekalat matkaan ja nostin sitten pullot paketissa tarakalle ja laitoin kiinni. Täytyy sanoa että melko paljon vaikutti kaarrekäyttäytymiseen kun tarakalla on tuon verran painoa.

Maanantaina lähdin tyttöystävän tykö pyörällä, vaikka sato ja tuuli. Olin hyvällä tuulella, joten ajattelin ottaa tämän haasteena ja opettavana reissuna. Ja sitähän se oli. Opin, ettei Sigman mittaria kannata laittaa tankoon kiinni ja käyttää sadeviittaa, koska sadeviitta saattaa pyöräyttää mittaria ja se tipahtaa välille. Kiva oli vesisateessa etsiä mittaria lehtien peittämältä pyörätieltä 1km:n matkalla. Mittari löytyi valoristeyksestä ajokaistan vierestä. Toinen opetus oli, että älä käytä reppua jos käytät sadeviittaa. Ja jos käytät reppua, laita se vaikka tarakalle tai vatsan puolelle. Muuten ajelet "hame korvissa" eli viitta nousee selän puolelta niskaan. Varmasti hieno näky. Kolmas opetus: valoa ei ole koskaan liikaa. Lidlistä ostettu pyöränvalo on tehokas, mutta se valo on neliön kokoisella alueella ja hajavaloa on melko vähän. Eiköhän me silti yritetä pärjätä sillä. Jännästi tuo 13km:n matka taittui henkisesti nopeasti. Monesti tuntuu että tylsä reitti ja aikaa kuluu. Nyt meni aikaa paljon, mutta maisemat vaihtuivat silti kivasti eikä kyllästymistä tapahtunut.

Ja, tadaa! Mieleeni juolahti (taas! huoh) uusi idea. Katettu, kolmirenkainen nojapyörä työmatkakäyttöön. Mutta sitten hautasin ajatuksen lähes yhtä nopeasti kun hoksasin minkälaisilla muutoksilla suunnittelemastani tavarafillarista saisi tehtyä toimivan pyörän sadekelille ettei kastuis ihan läpimäräksi.

Tämmöstä tällä kertaa. Täytyy joku päivä kirjoittaa tuote-arvio repusta.

ps. Kilometrikisasta oli tullut uutinen tämän tekstin kirjoittamisen jälkeen. Linkki tässä. Kai tässä täytyy olla pikkusen ylpeä itsestään kun poljin lähes kolminkertaisen määrän mitä keskiarvo oli.

Uusi vaihde

Syyskuu. Mitä siitä muistamme?
No ainakin sateisuuden. Syyskuu tuntui tosi sateiselta ja tuuliselta, joka hieman hankaloitti harrastuksia. Lähinnä pyöräilyä. Ajokilometrit tipahtivat alla puoleen elokuisesta, kun taas ajotunnit olivat tasan puolet. Keskituntinopeus pääsi hieman notkahtamaan. Koitin kuroa nopeutta epätoivoisesti takaisin tekemällä syyskuun 27. päivä vetotreenin mäessä. Aivan, kesän ensimmäinen kunnon vetotreeni. Happi oli tiukilla ja hapot kohtalaiset mutta hyvä mieli jäi vedoista.

Pyöräilessä keksii vaikka mitä. Toistan tässä itseäni, mutta se vain on niin totta. Ajatus kulkee vain niin paljon paremmin kun suuntaa kaupungin ulkopuolelle ajamaan maanteitä pitkin. Ei tarvitse väistää kuin teiden railoja. Saa polkea sopivaa vauhtia turhia jarruttelematta. Täyttä ihanuutta tämmöinen. Mut asiaan. Kovien vastatuulien takia aloin ideioimaan päässäni nojapyörää. Suunnittelin pari mallia, joista toinen olisi etuvetoinen (HYI!) napavaihteella, johon tulisi veto suoraan kammista, eli ketjua tai remmiä ei olisi ollenkaan. Toisessa mallissa ideion variaattorivedon osaksi runkoa. Kaikkea mä kehittelen mielessäni. Onneksi mulla ei oo paikkaa eikä rahaa tehdä näitä, muuten saattaisin alkaa tekemäänkin ajan kuluksi. Tekee mieli tehdä käsin jotain.

Tänään tuli elämään semmoinen uusi vaihde. Nimittäin myin auton pois. Hyvin se palveli, mutta remonttia olisi pitänyt tehdä ihan liikaa, eikä se panostus olisi hyödyttänyt koska kori alkoi olla sen verran ruosteessa. Niinpä myin sen afrikkaan menevään laivaan. Liian pienen hinnan siitä otin, mut se on nyt mennyttä. Tarkoitus olisi pärjätä ilman autoa vuodenvaihteeseen, tai hieman yli, esim vaikka helmikuuhun asti. Oppositio oli myymistä vastaan, mutta hallitus päätti mitä omaisuudellaan tekee, joten nyt on ruutu vapaana. Sen verran oon autoja katellut, että bongasin tänään nettiautosta mielenkiintoisen mazdan...

Ideoista vielä. Puuilossa näin yks päivä fillarin peräkärryn. Hintaa en tiedä, varmaan satasen nurkilla. Rakenne oli ihan fiksun oloinen ja aloin mielessäni jatkokehittämään tuota kärryä. Sain mielessäni muokattua kärryn rungon hyväksi ja yhdistin siihen edellisessä kirjoituksessa mainitun Burley Travoy:n vetoaisan muunneltuna. Minun kärryssä vetoaisa kiinnittyisi fillarin taka-akseliin Bob Yak-tyyliin ja se olisi tuommoinen kolmion mallinen, jossa olisi pari niveltä, jolla kärrystä saisi tehtyä perässä vedettävän kärryn. Renkaat tulisivat sivuille molemmin puolin ja kärryyn tulisi kannellinen muovilaatikko, jossa olisi lukitus.

Tämmöisiä mietteitä tänään, katsotaan saisiko talven aikana näpräiltyä kärryn kasaan. Kertoimet "Et saa" -valinnalle ovat melko pienet... ;)

Kilometrikisa ja elokuu

Kesätyösuhde loppui, samalla lopetin kilometrien merkkaamisen kilometrkikisaan. Toukokuun alusta elokuun viimeiseen päivään keräsin 2531 km lenkkejä ja työmatkaa. Kisasta teki mielenkiintoisen eräs toinen saman porukan polkija, joka polki reilun 100-200km viikkoon. Välissä olin 300km jäljessä, jotka otin kiinni ja menin ohi, kunnes taas se toinen meni kärkeen. Kerrottakoon, että tällä hetkellä 13 hengen tiimissä kahden kärken, minun ja tuon toisen, kilometrit ovat 5716  ja muiden 11 jäsenen kilometrit ovat 3558km.

Elokuu näytti hieman huonolta kun oltiin puolivälissä kuuta, kasassa oli vain 180km. Sitten tapahtui pari satasen lenkkiä ja muita pidempiä lenkkejä, jolloin pääsin 561km:iin. Nyt on touko-elokuussa joka kuukausi ajettu yli 500km. Tämä on aika hyvin, kun viime vuonna saattoi parin kuukauden aikana tulla 500km.

Kerran tuli käytyä porukkalenkillä koska reitti muuttui kivemmaksi. Lenkki oli vaan turhan vauhdikas mulle. Hyydyin totaalisesti reilun 20 min ajon jälkeen. Koitin yrittää roikkua mutta en onnistunut ja happi oli tiukilla niin jouduin pysähtymään hengittämään ja sitten verryttelin loppumatkan kotia. Kyllä siitä sai vielä lenkin tehtyä vaikka olikin jalat hapoilla. Myöhemmin kuulin, että lenkin keskinopeus oli 40km/h kun ne muut käymänäni lenkit ovat olleet n.34-35 km/h. Sykkeet hakkas peesissäkin 180 ja vetovuorossa yli 190. En muista milloin näin punasella on kone käyny.

Lidl otti 8.9 pyöräkaupan viitan ylleensä ja myi halvalla monenlaista fillaritavaraa. Kävin hakemassa sukat, hanskat, valot, aluspaidan sekä sadeviitan. Lidlin pyöräilysukista olen aina tykännyt, samoin muista urheilusukista. Hinta on se suurin syy miksi ostin sukat nytkin, vaikka sukkia mulla on ihan liikaakin. Euro ysiysi maksavat sukat ovat ilmaiset verrattuna yli 10€:n sukkiin, jotka jalassa eivät ole sen kummemmat. Ehkä ne kalliimmat kestäisivät kauemmin, mutta en näe sitä hyvänä syynä ostaa kalliita sukkia. Minulla on vielä käytössä pari vuotta vanhat liitelin pyöräilysukat, joten ei ne kestävyydeltään voi olla huonoja.

Aluspaidan ostin koska pari vuotta sitten ostamani paita on ollut jokaisella juoksu-,pyöräily-, hiihto- sekä luistelulenkeillä päällä syys, talvi ja kevät aikaan. Sekin on jo kolme vuotta vanha. Viime syksynä taisin ostaa samanlaisen paidan, mutta erehdyin ostamaan liian pienen enkä kerennyt vaihtamaan saatika palauttamaan niin pistin sen eteenpäin. Sadeviitta tuli heti hyötykäyttöön, sitä tarvittiin Suomi-Ruotsi -maaottelussa. Valoja en ole vielä testannut käytössä. Kumminkin testasin valovoimaa pimeässä kämpässä ja mielestäni se on ihan tarveeksi.

Talveksi pitäisi näillä näkymin ostaa nappulat tai nastat sekä uus takakiekko trainerikäyttöön. Hävitän auton ja jotenkin täytyy pystyä tuota 13km:n matka kulkea. Pienissä haaveissa haaveilen fillarin peräkärrystä. Burleyn Travoy vaikuttais tosi kätevältä ratkaisulta kauppakäyttöön ja pienen tavaramäärän kuljettamiseen.

Kuin uusi pyörä

Osat on vihdoin asennettu pyörään. Tänä vuonna onkin tullut vaihdettua palikkaa ja vielä olisi remonttia edessä. Pitäisi kiekot rihdata suoraksi ja pestä koko komistus. Kävin eilen ajamassa yli viikon (!) tauon jälkeen pienen tuntumalenkin. Pyörä tuntui paljon paremmalta, turhat, hävettävät äänet ovat poissa ja nyt se pysähtyykin.

Eturissapäivitys ei poikinut suuria yllätyksiä. CRC:stä oli 36-koko loppu ja 39 olisi ollut liian iso, joten päädyin ottamaan 34-hampaisen rissan. Kyllä uusi, käyttämätön rissa on sitten hieno ja kiiltävä, katsokaa vaikka.

Uusien Kool Stopin Eagle 2:n mukana tuli aika puutteelliset kiinnitystarpeet. Säätörikkoja ei ollut tarpeeksi eikä Shimanon jarrulänkiin mahtunut laittamaan tavallista 10mm mutteria, niinkuin kuvassa. Täytyi hieman soveltaa ja ottaa vanhoista paloista lähestulkoon kaikki rikat ja mutteri. Niillä sain jarrut hyvin kiinnitettyä.

Musta jousi jarrulängen takana esti käyttämästä jarrujen mukana tullutta 10mm mutteria. Nyt siihen sitten täytyi kasata korkea torni rikkoja ja huipulle laittaa Shimanon mutteri. Huomaa kuvassa myös runkoon sopivat Michelin Krylion Carbon -renkaat. Lokareita saa varmaan loppukuusta viritellä jotta ei pyörä kovin sotkeutuisi.

Takapakka onkin leivottu kahdesta pakasta. Laskin että mun on vara ottaa Ultegra-pakan 23-piikkinen pois pienemmän eturissan takia hitaimman välityksen juurikaan kärsimättä. Kun yläpäästä lähti yksi rissa pois, täytyi alapäähän lisätä. Lisäsin vanhasta, fillarin mukana tulleesta Tiagran pakasta 12-piikkisen. Nyt rattaat ovat komeat (tyhmät) 21-19-18-17-16-15-14-13-12. Joo, aivan. Melko kapealla alueella ovat. Tästä huomaa, että haaveilen portaattomasta vaihteistosta. Semmonen täytyy joskus kehitellä. Olen lenkeillä käyttänyt aikaa miettien semmoista.

Tulihan fillariin uusi keskiölaakerikin. Se vanha, FSA:n Megaexo jotain 6000-sarjaa, oli kyllä aika susi. Halpahan se varmaan on ollut Meridan kokoonpanotehtaalle, mutta kuluttajalle se on kallis. Hinta/laatusuhde on aika kuralla. Ensin ajattelin että vaihdan samanlaisen laakerin tilalle, mutta fillarifoorumilla kehotettiin käyttämään verkon painona kyseistä laakeria, joten piti suunnitella jokin muu tilalle. Joku tiesi kertoa, että Shimanon Hollowtech on samanlainen laakeristandardi. CRC myi FSA:n laakeria reilulla 50€:lla ja Shimano Ultegra:n laakeria tarjouksessa 16€:lla, normaalihinnan ollessa jotain 30€:n huiteilla. Ultegran pitäisi kestääkkin moninkertainen määrä kilometrejä, joten toivotaan että tämä oli hyvä päivitys. Keskiölaakerista kuuluneet laakerikuulien helinä loppui laakerin vaihtoon. Hienoa.

Shimanon PD-M520 -lukkopolkimet ovat palvelleet hyvin nämä 2,5 vuotta ja kilometrejä niille kertyi n.5tkm. Niistä alkoi kuulumaan vikinää ja ne tuntuivat erikoisilta polkiessa. Tästä keskustelin erään fillaristin kanssa ja hän epäili että olisiko polkimen akseli vääntynyt. Sekin on mahdollista, itse epäilin että laakerit eivät ole tykänneet vedestä. Vaihdoin tilalle Tecoran mtb-polkimet. Ne pyörivät hieman huonommin, mutta eivätpä ääntele ollenkaan.

Meridan kesän ensimmäinen kesäposeeraus tapahtui vasta elokuussa. Syyksi voisin sanoa kovan polkemisen eikä ole ollut aikaa jäädä välille kuvailemaan. Lenkeillä on tullut nähtyä monia uusia teitä, mutta mitään erikoisen hienoa näkymää ei ole ollut jossa olisi voinut pyörää posettaa. Nyt sitten täytyi pysähtyä lenkillä rannalle veneiden tykö ja ottaa kuva.

Näitä lenkkejä lisää

Aamulla heräsin vähän sekavana klo 9.17. Mieli teki kovasti vielä nukkua, mutta en saanut unta eikä toisaalta huvittanut nousta. Tempasin itseni ylös kuin lehmä maasta ja söin todella hyvän aamupalan. Katsoin vielä koneelta sääennustukset ja mapsista vähän reittiä. Pullot täyteen, vaatteet päälle ja lenkille.

Ilma oli ihan mukavan lämmin, 20-23 astetta ja aurinko paistoi sopivasti kunnes jokin pilvi tuli eteen. Tuuli oli ennustuksen mukaan 4 m/s kaakosta/idästä. Alkumatkan ajoinkin vastatuuleen ja Villähteellä pysähdyin ensimmäisen kerran. Siellä on tänä viikonloppuna heinäpäivät, joten pitihän sitä käydä kattoo kun koko kylä oli grillin parkkipaikalla. Sillä hetkellä tämän kylän tapahtuma näytti lähinnä torikirppikseltä jossa oli musiikkiesityksiä ja poni- sekä koira-ajelua.

Matkalla Villähteelle näin semmoisen näyn, että oksat pois. Vastaan rullaluisteli nainen yleisurheilun kisa-asua muistuttavassa vaatetuksessa, eli lyhyt, pieni toppi ja tiukat, lyhyet trikooshortsit. Eikä se nainen ollut lauta, vaan kohtuu muodokas tapaus. Häntä olis saanut sakottaa liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. 

Jatkoin matkaani Artjärvelle. Oli tosi kivaa ajella sivumyötäiseen kuullen heinäsirkkojen sirinän sekä renkaiden ja viljan hulinan. 40km kohdalla tunsin kovan kivun, piston, rinnassani. Ei, ei ollut onneksi vielä sydämen puolella, vaan oikealla. Mätkin hetken rintaani ja pysähdyin pysäkille. Ensin luulin että ampiainen pisti, mutta tuo näyttää lähinnä paarman puremalta. Mistä lie paarma äkännyt nousta kyytiin ja pistää.

Ihan Artjärvelle asti en ajanut, koska olisi pitänyt koukata. Mutta ennen kylää ne maalaistalot, kumpuilevat pellot sekä hiljainen ympäristä herätteli ajatuksia ja haaveita asumisesta siellä. Toisaalta, Artjärvi on vähän turhan kaukana Lahdesta, jos täällä olis töissä. Artjärveltä oli tarkoitus jatkaa Orimattilaan, mutta en missään nähnyt kylttiä joten piti ajaa suoraan ja tulin Myrskylään, Uudellemaalle. En ole vielä kertaakaan ajamalla käynyt eri läänin puolella, joten sekin neitsyys tuli rikottua. Myrskylä on ihan kivannäköinen paikka. Sielläki olis mielenkiintoinen asua. Myrskylässä mittariin tuli 60km ja patukansyöntitauko. Huomasin, että Myrskylän kirkko on todella jännä. Se näytti semmoselta neljään suuntaan olevalta siipirakennukselta, eli luultavasti ylhäältä katsottuna se on ristin mallinen. Lisäksi kirkon tyköä oli hienot näkymät järvelle.

Myrskylässä oli viitta Orimattilaan ja käännyin sinne. Kova vastatuuli (lue: ylimääräinen ajoviima) alkoi hidastaa matkantekoa. Sykkeet hakkasivat päälle 150 tasamaalla kohtuu vauhdilla. Onneksi tuli metsää ja alamäkeä jottai palautui.

Orimattilaan tullessa mittari näytti 83km. Tuo väli Myrskylä-Orimattila oli lenkin ikävin pätkä: kova vastatuuli ja kapea tie. Pitääkin miettiä uudelleen miten ajais jos käy etelämpänä ja tulee takaisin ajaen Lahteen. Positiivinen yllätys oli, että Orimattilasta oli hävinnyt kaikki ne lentävät muurahaiset, joita oli tosi paljon reilu viikko sitten keskiviikkona. Orimattilasta ajoin kohti Luhtikylää sivumyötäiseen tuuleen. Vastaan ajoi mies vihreissä vaatteissa ja mustalla Bianchilla. Luhtikylästä jatkoin Herralaan.

Tais olla hieman Herralan jälkeen, kun mittariin pyörähti 100km. Aikaa oli kulunut 3 tuntia ja 50minuuttia. Herralasta lähdin koti Riihimäentietä, joten mutkaa oli tulossa. Riihimäentien pätkä olikin sitten ikävää vastatuulta. Loppumatkallakin tein vielä pienen mutkan ja sama bianchikuski tuli vastaan. Kotipihassa mittari näytti 126km ja aikaa kului 4:54:42. Ihan kiitettävän kauan meni, samoin meni kaloreita: 3524 kcal.

Se, miksi näitä lenkkejä saisi tulla enemmän, on fiilis ja motivaation takia. Koko reissun oli hyvä fiilis ja motivaatiotakin oli paljon. Edes siinä 80km kohdalla en huomannut motivaationpuutetta, jota on ollut melko monesti yli satasta ajaessa. Olen todella tyytyväinen itseeni. Jos vielä huomenna kävis 10km ajamassa niin tämä kuukausi olisi tämän ajokauden runsaskilometrisin kuukausi.

Reitti tässä.

Kärpäsenä tuulilasissa, melkein

Tänään meinasi tapahtua listiminen lenkillä. 40 m pääsin asunnoltani kunnes valoristeyksessä se meinasi tapahtua. Ajoin klv:tä ja ajoradalla ajoi valoihin samaan suuntaan auto B. Ajoin noin 16km/h kohti suojatietä hieman jarruttaen. Auto ylitti risteyksen ja vastakkaisesta suunnasta tuli joku nainen perhemallin volkkarilla. Nainen vaan katsoi minua kun jarrutin ja huusin perkele! Eikä se edes jarruttanut ollenkaan. En ollut satulalla kun on vähän epätasaisuutta siinä suojatiellä ja perä nousi jarrutuksessa ilmaan. Pyörä kallistui vasemmalle ja irrotin vasemman jalan lukosta. Auton takaovi oli jo uhkaavan lähellä. Löin hieman muniani vaakaputkeen ja melkein olisin voinut nuolla auton lasia. Enää vajaa 10cm törmäykseen mutta onneksi se romu kerkeää justiinsa edestä pois. Naiskuski ajoi hitaasti vähän matkaa. Huutelin perään perkelettä ja vit**a. Heti kohta tuli lähikaupan parkkis ja katselin onko se auto siellä mutta ei sitä näkynyt. Ja kaiken lisäksi etukiekko vääntyi hieman. En ole ikinä jarruttanu sormiani kipeiksi. Nyt sekin on koettu.

Tuon säikähdyksen jälkeen sain jatkettua lenkkiäni kutakuinkin normaalisti. Adrenaliinitasot olivat tavallista korkeammalla ja ajoin hieman turhan kovaan vastatuuliosuuden 42km:n lenkillä. Mutta voi miten kivasti fillari kulkikaan pienen säikähdyksen ja vihan takia.

Uusia osia ja suunnitelmia

Tilasin, taas, CRC:stä osia. Nyt koriin tuli uusi keskiölaakeri, pienempi eturieska ja uudet jarrupalat eteen ja taakse. Tuo keskiölaakeri olisi pitänyt vaihtaa helinän takia aikoja sitten, mutta nyt vasta sain aikaseksi tilata. Ennen oli ajatuksena että jos vaihtais fillaria niin ei viitsi turhaan ostaa uusia osia. Mutta nyt päätin että vaihdan fillaria sitten kun tuolla tulee 10 tkm täyteen. Matkaa olisi enään 5 493km.

Tänä vuonna onkin jo tullut 1800km täyteen. Kaloreita on palanut siihen tahtiin, että olen päässyt jopa laihtumaan. Kevättalvella yritin laihduttaa vähentämällä syöntiä. Vaikka kuinka yritin katsoa mitä syön ja milloin, ei paino hävinnyt. Nyt minulla on hyvä työ-ruoka-pyöräilyrytmi, jonka ansiosta olen laihtunut. Ainakin uskon niin. Syksyllä, kun myyn autonkin pois, tulen luultavasti polkemaan ihan marras-joulukuulle saakka kodin ja kakkoskodin väliä. Jos sitä jopa löytäis osa-aikaista työtä jottei tarvitsisi iskeä hampaita naulaan.


Canyon järjesti Ranskan ympäriajon ajaksi tippauskilpailun. Meni kohtuu hyvin mulla, sain kasaan 21 pistettä. Vaatimuksena oli yhteensä 17 pistettä, jotta osallistui kolmen kisarungon sekä kolmen nimmarilla varustetun Omega-Pharma Loton kuljettajan paidan arvontaan. Vielä ei ole arpajaistuloksia kuulunut mutta jännityksellä odotan, jospa sieltä vaikka tulisi kiva runko.

PUM- shiiiii

Näin sanoi etukumi eilisellä lenkillä. Alamäessä vauhtia 40, kahden tulitikkuaskin kokoinen kivi tiellä ja katse hieman harhautuneena jysäytin kiveen. Huomasin kiven ensimmäisen kerran kun se oli 1m päässä. Paikka oli varjossa, johon puiden oksien läpi pääsi hieman auringon valoa tehden tiestä täplikkään. Erittäin hankala valo aurinkolaseille. No, siihen kiveen ajoin pahki, kuuluu shii ja kumi lytyssä. Ensimmäiset 30 sekuntia kirosin kuin siili, sitten aloin taluttaa pyörää läheiseen pihatien risteykseen ja kun huomasin miten kivasti aurinko paistaa eikä mulla oo mitään hätää, aloin nauttia renkaan vaihdosta. Hommaan meni aikaa vajaa 5 minuuttia ja yksi pyöräilijä ajoi ohi tervehtien.

Melkein 5400 km olen harrastanut pyöräilyä ja tämä oli ensimmäinen rengasrikko lenkillä. Maastopyörällä ei käynyt kertaakaan, eikä Meridalla Continentalien kanssa. En kyllä ole vastaavalla tavalla ajanut kiveen Meridalla koskaan.

Illalla kävin kärkäiseltä hakemassa samanlaisia kumeja 4 kpl ja niiden hinnat olivat nousseet kahdessa viikossa 30 c/kpl. Mitähän nämä kumit maksavat sitten vaikka elokuun lopussa? Aivan liikaa

Kesäkuu meni vähän kaksijakoisesti. Alku- ja loppukuusta oli hyviä ajokelejä, siinä välissä vajaa pari viikkoa yhtä sadetta. Sateella en ole käyny lenkillä kun pyörän puhdistaminen on niin työlästä. Jäin ajomäärissä hiukan tavoitteistani. Oli tarkoitus ajaa enemmän kuin edelliskuussa, nyt jäin vajaan 100km vähemmälle. Kesäkuulta kertyi 508km. Ja Meridalla meni 4 tkm rikki.

Toukokuussa ajattelin että vaihdan pyörän kun menee 5 tkm rikki. Nyt näyttää siltä, että kilometrit tulee ennemmin täyteen kuin uuteen fillariin tarvittava rahamäärä. Haavailin kovasti, että olisin parhaillaan käynnissä olevan Ranskan ympäriajon aikana kytännyt Canyonin kisatarjouksia. Viime vuonna Canyon tarjosi alennusprosentteja, jotka riippuivat joukkeen menestyksestä tourilla. Katselin nuita sivuja eikä siellä vielä ainakaa puhuta mitään prosenttialennuksista, vaan siellä on jotain 150 tai 250 € alennusta tietyistä fillareista. Tosin eipä siellä tahdo olla oikeaa kokoa. Eräs päivä töissä katselin niin mun haluamasta luokasta 1100-1500 löytyny sopivan kokoista runkoa. Kaippa niillä on kauppa käynyt.

Kovasti kyllä tekisi mieli vaihtaa fillari kevyempään, joustavampaan maantiepyörään mutta rahan takia taidan vielä ainakin vuoden ajella Meridalla. Kilometrien puolesta alkais kohta tulemaan vähän isompaa remonttia fillariin. Näyttää siltä, että eturieskat pitäis vaihtaa, ainakin pienempi. Samoten keskiölaakeri, jarrupalat ja takavaihtajan rissat kaipais vaihtoa. Ketjun uusin hiljattaen. Sain 1.7 laitettua uudet kumit paikalleen. Tilasin CRC:stä Michelin Krylion Carbonit koossa 700x23C. Kärkkäiseltä hain Spectran sisureita sen 4 kappaletta jotta on varallekkin. Renkaita täyttäessä takapyörän venttiili pääsi liikkumaan sivuttain ja koko venttiilinvarsi katkesi vanteen rajasta. Toivottavasti nuo sisurit riittävät täksi kesäksi. Olisi pari viikonloppureissua suunnitelmissa.

Nuista renkaista vielä. Pelkäsin että fillarista tulee hirveän kova kun kumit kapenee ja paineet nousee. Eipäs niin käynytkään. Meni keveni paljon, rullaa paremmin eikä tule semmosta hyytymisen tunnetta. Todella kivat kumit, jotka tuntuvat alla yhtä kovilta kuin entiset renkaat, Continental Contact 700x28C, jotka alkoivat jo olemaan tosi loppu. Takakumista erottaa pieniä murtumia ja haavoja joista voi mennä lasia yms sisälle.

Nyt vain täysi hönkä päälle ja käikki hyvät päivät täytyy käyttää harrastamiseen kun on näin hyvä kesä :)

Pyöräily putsaa mielen ja kehittää uusia ideoita

 Yllätyssatanen


Lauantaina pitimän herätä aamulla aikaisin pyykkivuorolle. Pyykkien loppupuolella tein lounaan ja syötyäni sen aloin miettimään minne poljen. Ajattelin alustavasti kiertää n.80km. Miten kävi?

Ilma oli täydellinen, tuuli ihan kivasti mutta sain väännettyä mielessäni vastatuulen vilvoittavaksi ajoviimaksi. Ajatus toimi. Kiertelin mitä ihmeellisemmin lähiseudun teitä. 70km:n kohdalla tuntui vielä todella hyvälle ja vauhtikin oli ihan kohtalaista. Heti kohta aloinkin jo hyytyä. Jaksoin kämpille asti, jolloin mittarissa oli 95km. Pakko oli muutama kilometri vielä kiertää ja lopulta 102 km oli mittarissa kun seuraavan kerran tulin kotipihaan. Yllätyin miten hyvin jaksoin kiertää kesän toisen satasen. Ja vieläpä alle neljään tuntiin.

Lenkillä en muistaakseni nähnyt mitään mieleenpainuvaa. Mutta olen huomannut miten lenkillä tulee suunniteltua vaikka mitä: pienkuormaajaa, portaatonta vaihteistoa fillariin, viikonloppureissua ja mitä tekisin lottovoitolla. Nämä ajatukset, vaikkakin junnaavat paikallaan, piristävät mieltä ja saa unohtamaan työasiat. Nimenomaan työasiat ja kaikki mitä töissä tapahtuu. Vielä kun on kokematon omassa työssä niin tulee tehtyä munauksia joista sitten kolleegat kuittaavat.

Tiistain kierros

Tiistaina olisi ollut yksi porukkalenkki tarjolla, mutta en jaksanut mennä. Koin että tarvin omaa mietintärauhaa jota saan satulan päällä. Iltaisin sängylläkin voi miettiä, mutta silloin nukahtaminen kärsii. Reilu 60km meni suhteellisen nätisti, vaikkakin tuulta oli. Nyt jopa siihen malliin että se ei enää ollut luonnollista ajoviimaa.

Lenkillä alkoi vaivaamaan ketjuista lähtevä ääni. Vaikka sen voiteli, se äänteli. Vaikka sitä sääti, se äänteli. En keksinyt mitä tekisin.

Tylsyyden täyttäminen

Keskiviikon 46km lenkki oli päähänpisto, en ollut suunnitellut keskiviikolle mitään. Juuri tämä "mitään" taisi johtaa lenkkiin, koska ulkona ilma oli mielettömän hyvä ja sisällä kohtuuttoman kuuma. Aivan, ulkona oli viileämpää, ja ajoviimaa kaipasin kovasti. Kiertelin reilun 20km kunnes pysähdyin soittamaan sihteerille että missä mennään. Jostakin kumman syystä hän koitti soittaa juuri samaan aikaan. Tässä kamppailussa operaattori valitsi sen määräävämmän ja päästi mun soiton läpi. Sovittiin että menen käymään hänellä ja aloin polkemaan vierailulle.

Vierailulla kesti ja pääsin vasta 21 jälkee ajelee kotia kohti. Ilma oli ihan hyvä, ehkä hieman liian viileä noin vähälle vaatetukselle. Eniten häiritsi pensaiden tykönä parveilevat pienet ötökät, joita lensi päin ajolaseja ja kasvoja. Onneksi sentään oli lasit.

1+1+1 = 3

Eli ihan äsken töistä tullessa vastaan ajoi mies lapsiensa kanssa. Vanhin lapsi, n.4v, ajeli itsenäisesti edellä. Perässä tuli isä pyörällään, johon oli kytketty peräpyörä, jota polki n.4v lapsi. Tähän peräpyörään oli kytketty peräkärry jossa oli yksi lapsi. Yhdistelmä oli ihailtava, että oli pakko katsella kauan taakse.

Toukokuun raportti ja Fellmannin ajot

Toukokuu, tuo kevään kuukausista hienoin. Silloin tiet ovat hyvässä kunnossa, talven jäljiltä on kovasti fillarointienergiaa ja pyörälenkkien maisemat paranevat niin kaupungilla kuin maallakin. Mikään ei voisi olla parempaa, paitsi lämpötila sinne 20 asteen tietämille.

Toukokuussa pystyi heittää pari-kolme lenkkiä lyhyissä vaatteissa. Kerran jopa sattui niin että olin ylipukeutunut. Pukeutumisen suhteen kaikki lenkit ovat onnistuneet, ei kertaakaan liian kylmä tai kuuma. Ajomäärältään kuukausi oli elämäni paras, sain ajettua hieman yli 600km. Työpaikan joukkue on fillarikisassa ja sekin on innostanut polkemaan, varsinkin kun joukkueessa on mukana joku toinenki pyöräilijä. Toukokuussa sain yli 500km kilometrikisaan kelpaavia kilometrejä. Pyöräily on ihanaa!!

Fellmannin ajot

Perjantaina oli tämä odotettu kortteliajo, jonka olen jo parina viime kesänä missannut. Nyt sinne pääsin ja nautin kovasti. Oli todella paljon kiiltäviä, puhtaita, kevyitä, nopeita, kalliita ja värikkäitä pyöriä. Merida, Cervelo ja Specialized olivat mielestäni valtamerkit nuissa kisoissa. Bianchikin oli hyvin edustettuna, muutama Trek, muutama BH ja ainakin yksi Canyon.

Kortteliajossa ideana on ajaa 1,4km mittaista reittiä ympäri. Ensin ajetaan tunti, jonka jälkeen alkaa viiden kierroksen mittainen kisa, jossa ratkaistaan voitto ja sijoitukset. Välinerikon sattuessa kilpailija saa neutraalikierroksen, mutta finaalikierroksien aikana sitä ei saa. Kisassa on myös kahdeksan kirikierrosta, joiden sijainnista kilpailijat eivät tiedä. Järjestäjät ilmoittavat maalin kohdalla kellolla milloin kierros alkaa ja milloin loppuu. Kierroksien huonompia pudotettiin pois kisasta järjestäjien toimesta.

Kisaa hallitsi Paavo Paajanen, joka ajoi lähes koko tunnin karussa muilta. Hän vei seitsemän kiriä itselleen. Paavo alkoi hyytymään noin 50-55min minuutin jälkeen, kuin Häkkisen auto, jolloin kakkosporukka sai hänet kiinni. Kakkosporukassa ajoivat Paavon pikkuveli Mikko Paajanen, Jukka Heinikainen ja Kimmo Kananen. Tunnin tullessa täyteen Paavo oli otettu kiinni ja porukka ajoi tasaisesti. Viimeisen kierroksen alkaessa näytti kisa alkavan ja arviolta 400-500m ennen maalia Mikko oli karannut kärkeen ja ajoi kisan voittoon. Seuraavaksi tuli Kimmo Kananen, viime vuoden voittaja Jukka Heinikainen oli kolmas ja kisan kärki Paavo oli neljäs.

Kisat olivat tunnelmaltaan ihan kivat, enemmän yleisöä olisi saanut olla ja jonkinlainen liikkeiden markkinapaikka kisatarjouksineen olisi ollut kiva. Ilma oli hyvä, pieni vastatuuli oli yhdellä suoralla. Kisoissa oli paikalla, tottakai, myös Suomen ykköspyöräilijä Jussi Veikkanen.

Jussi Veikkanen

Paavo Paajanen

Voittaja Mikko Paajanen

Lisää kuvia picasassa. Kisojen tulokset järjestävän seuran TWD Länkenin sivuilta.

Ilmat vetää tielle

Nätti auringonpaiste, lähes tyyni (satulassa vastaista kokoajan) ilma ja pullo täynnä vettä. Mikäpä sen parempi käydä polkee nätti viisikymppinen. Ilmat ovat nytten taas suotuisat harrastukselle. Viime viikko oli kylmä ja kiireinen ettei tielle päässyt. Aloin kirjoittelemaan tätä jokin päivä sitten ja ajattelin että kirjoitan muutamalta ajopäivältä jotain, mutta aina päivittäminen jäi ja jäi, kunnes lopulta kirjoittelen jotan yleistä.

Olen nyt saanut hyvän rytmin työn, vapaa-ajan ja pyöräilyn yhdistämiseksi. Kohtuu helposti rytmi löytyi. Ajopäiviin vaikuttavat päivän sää ja tyttöystävän työvuorot. Kun on hyvä ilma ja fiilis sekä nainen töisä, poljen. Tähän mennessä olen toukokuussa polkenut neljänä päivänä yhteensä 214km, joka on 10km vähemmän kuin koko huhtikuussa. Kaloreita on mennyt tähän mennessä enemmän ja aikaa huomattavasti vähemmän.

Meridan takakumi alkaa kohta olemaan vaihtokunnossa. Onhan sillä ajettu yli 3 000 km ja vajaa 20 tuntia trainerilla. Oiskohan se niin että tänä kesänä täytyy ostaa oikeat maantirenkaat? Olisi kiva. Kiva olisi myös uus pyörä, joka olisi maantiefillari. Yksi päivä ajelin loivaan alamäkeen, vastatuuleen semmoista 29km/h kun yhtäkkiä joku Bianchi päästeli kovaa kyytiä ohi ja polkija hymyili. Vauhtia sillä oli melko paljon kun se jätti mua niin nopeasti.

Tänä kesänä olen varmaan ekoloogisempi kuin koskaan: poljen joka päivä töihin. Ennen ei ole ollut oikein mahdollista, mutta tänä kesänä se on johtuen 2km työmatkasta ja työn luonteesta. Jos sais hieman säästettyä tuota ylikallista bensaa.

Jotain ihan muuta

Liian pitkä tauko tullut taas. Ihme miten nopeasti aika menee. Asiaa pyöräilystä ei paljoa ole mutta vähän kumminkin. Ja jotain ihan muuta kyllä on, nimittäin ostin järkkärin, Nikon D5000. Nyt kelpaa kuvata.

Olikohan viikon verran edellisestä kirjoituksesta kun kävin Meridalla ulkona. Ajelin 600m sulanutta tien pätkää edestakaisin 11km:n verran. Sitten alkoi tulemaan tuo reitti niin tutuksi että päätin lopettaa vielä kun oli hyvä maku.

 25.-27.3 käytii risteilee tukholmassa. Päivä käveleskeltiin ympäriinsä ja oli hauskaa. Laivalla oli hieno New York -teema. Ruuat oli jenkkityylisiä (ainaki luulen niin) ja esitykset myös. Hieno reissu.

Viime viikolla tilasin renkaita saksalaisesta bike-palast -verkkokaupasta, mutta eipä ole vielä kuulunut. Ei ole rahatkaan liikkuneet tililtä. Tai emmä tiiä, yli 200€:n edestä on varauksia, eikä tuu yhtään mieleen että mitä ne voisi olla.

Viime viikonloppuna oltiin Vaasassa. Käytii Tropiclandiassa ja kaupungilla. Täytyy sanoa että Tropilandia on paljon hienompi kuvissa kuin livenä. Aika kuiva paikka vaikka kylpylä onkin. Tietysti kesällä se voi olla kivempi kun pääsee ulos isoihin liukumäkiin. Sisämäki oli ihan hirveässä kunnossa.

Asiaan!! 11.4.2011 kävin sitten vähän kiertelee lähiseutuja, lähinnä kartotin missä on tiet ajokunnossa. Huomasin että Suomalaiset, tai ainaki Lahtelaiset, ovat hiekkakansaa. Hiekkaa on kylvetty taas ihan liikaa. On sitä varmaan talvella tarvittu. Mutta tämä puhdistus. Se on tänä keväänä viikon, kaks myöhässä ja sieltä mistä on puhdistettu, pitäisi ajaa uudestaan. Ovat huonosti siivonneet risteykset.

Katsotaan jos huomenna pääsisi ajamaan lenkkiä taas. Jos ei niin juoksemassa täytyy ehdottomasti käydä. Eilen huomasin että olen aika huonosa kunnosa. Sitä se kiireinen talvi teettää...

Viikatemies ajoi ohi

Tänää meinasin ihan oikeasti jäädä auton alle, eikä se ollut kuin sadasosasekunneista kiinni. Laskin Svinhufvudinkadun klv:tä pitkin alaspäin jarrutellen, koska oli kauhean liukasta. Siinä on parkkipaikka, jonka liittymässä on isot kinokset estämässä näkyvyyttä. Olen n. 5m päässä liittymästä, kun parkkipaikalta tulee auto. Matkustaja katselee eteenpäin tai jonnekkin minun suuntaan, mutta kuljettaja katselee vasemmalle liikenneympyrään eikä pysähtynyt. Minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta pysähtyä tien liukkaudesta johtuen, joten lopetin jarruttamisen ja aloin pelaamaan venäläistä rulettia. Ajoin ihan kvl:n reunaan, hyvä etten pudonnut ajoväylälle ja katsoin viereeni vasemmalle. Olin keskellä autoa kun puskuri oli noin puolen metrin päässä minusta. Auto liikkui kokoajan eteenpäin ja läheni minua. Kun olin jo mennyt auton edestä, kuulin kun kaasua vain painettiin. Eli kuski saattoi nähdä selkäni, mutta ei varmaan tiennyt kuinka lähellä oli ajaa minut sairaalaan. Sinä valoton Mitsubishi Carisma, ensi kerralla jos teet vielä samoin, heitän pyöräni tuulilasistasi sisään! Katunäkymä paikasta. Paikka on tuossa vasemmalla heti liikenneympyrän tällä puolella. Tässä kamera auto tulee samasta suunnasta kuin minäkin.

Kyllä nyt täytyy alkaa laittelee Lahden kaupungin liikennesuunnitteluun parannusehdotuksia. Samassa paikassa, josta yllä kerroin, meinasi tytöt jäädä auton alle. Autot tulevat liikenneympyrään kovaa vauhtia eikä vauhti hidastu ollenkaan vaikka on Pelicansin koti-ilta viereisessä hallissa. Tytöt tulivat jälkeeni suojatielle, itse siis olin jo ylittänyt suojatien. Kuulin kirkaisun ja katsoin ja näin nelihenkisen porukan viimeisen tytön hyppivän kiireellä pois suojatielta liikenteenjakajaan suojaan kun joku valkoinen auto tuli vauhdilla päälle. Täytyy yrittää ehdotella hidastetta kyseiseen paikkaan.

Mopot pois KVL:ltä!

Synnyinkaupunki Raahe osaa yllättää positiivisesti ja lämpimästi näin keskellä talvea.

Kypärä ja jää

Ensin havainto eiliseltä, joka on jäänyt kertomatta. 27. tammikuuta kirjoitin kuinka tuossa on hirveä lumikasa haittaamassa liikennettä. Läjä on kasvatun sen jälkeen, kunnes eilen oli pyöräkuormaaja käynyt nuolemassa pois sen. Hyvältä näyttää nyt, mutta olisivat voineet jatkaa Hennalankadun vartta esim. 20m kun siinä on todella kapea klv.

Kauppareissulla tänään yllätyin miten on aura pomppinut. Syksyllä valmistunut uusi alikulkutunnelin silta on reilun metrin levyinen ja siinä on semmosia 15 cm koloja lumessa. Saa vähän vartalo joustaa ja vauhti olla hiljanen jottei särje joka paikkaa.

Särkemisestä päästään aasinsiltaa pitkin tilanteeseen, jossa viikatemies ei onneksi kerennyt kurkata nurkan taakse. Ajelin fillarilla kaupan parkkipaikalla. Parkkipaikan reunalla menee tie josta ihmiset ajavat kaupasta toiseen. Siinä on yhdessä kohdassa iso mainospylväs jonka juurella tie on kalteva. Kun missään ei ollut liukasta, ajattelin että tuskimpa siinäkään. Katoin taakse ja sieltä tuli auto joten en voinut alkaa soheltamaan siinä. Kun mitään ei enään ollut tehtävissä, huomasin miten liukasta siinä on enkä kerennyt edes silmiä sulkea tai mitään huutaa kun takapyörä lähti alta, polvi kolahti jäiseen lumeen, pyörä lensi 5m päähän ja löin pääni kenttään. Kypärän ansiosta isku ei tuntunut päässä, vaan polvessa. Takana tuli Skoda-kuski, joka onneksi ajo hiljakseen ja piti turvaväliä. Kiitos hänelle. Nousin ylös, otin pyöräni ja mies pysähtyi kysymään kävikö mitenkään. Sanoin että kaikki on kunnossa johon mies vastasi että oli tosi hurjan näkönen kaatuminen.

Leveämpi väylä

Eilen kirjoitin kuinka pojat tukkivat suksillaan kapean sillan. Ja samasta sillasta olen avautunu monta kertaa aiemminkin, ainakin siltä tuntuu. Tai sitten olen vain kuvitellut avautuvani. Anyway, tänää osui tielleni vihreä, n. 6 tonnia painava, silmää iskevä enkeli. Elikkäs tarkoitan tuolla vihreää John Deere -traktoria jossa vilkku majakka. Se ajoi hitaasti edelläni lanaten lunta mukanaan. Kun ohitin traktorin, ihmettelin mihin se kaikki lumi on lingottu sillä etulingolla. Huomasin tiessä kuorma-auton jäljet ja tästä päättelin että se linkosi lumen suoraan kuormuriin joka kiikutti sen pois. Mahtavaa!! Viikonloppuna mulla on näillä näkymin aikaa, joten taidan käydä hiihtämässä, tai ehkä jopa vähä polkemassa Nopsalla pitkin kyliä. Ensin siihen täytyy vaihtaa takakumiin sisuri.

Mua kiinnostaisi uusi pyörä jokapäiväseen ajoon. Runkoa olen katsellut ja saksassa olisi mielenkiintoinen Radon. BMC olis leuhka jo pelkästään automaailmaan viittaavalla nimellään, mutta myös ulkonäöllään. Mallistosta löysin mielenkiintoisen pyörän mutta en pelkkää runkoa. Pyörä oli BMC alpenchallenge 02 muistaakseni.

Kapeat ja leveät väylät

Keskiviikko, viikon ensimmäinen perjantai, on liikenteessä erikoinen päivä. Ainakin tällä viikolla, viime viikolla se taisi olla ihan hyvä. Tänää koulusta tullessa jollakin ylä-asteen pojalla oli ongelmia kantaa suksia. Se pyöritti niitä ja haki kokoajan hyvää asentoa miten kantaa niitä. Onneksi en ihan sattunut kohdalle kun se päätti yhtäkkiä pidellä niitä poikittain tiellä. Tästä 150m eteenpäin, lumen takia kapealla sillalla, käveli kaksi poikaa ilmeisesti samasta koulusta.  Heilläkin oli sukset, kavereiden välissä vajaa metri ilmaa. Hyvin siitä olisi voinut pyyhkästä ohi, mutta poikien suksien kuljetustekniikka ei sitä sallinu. Pojat olivat laittaneet sukset poikittain repun olkaimien väliin niin, että sukset olivat seinää vasten. Mielessäni kirosin ihmisen tyhmyyttä jä välinpitämättömyyttä ja ilmeisesti happamat ajatukset toivat suusta ulos happamaan sävyyn: "PääseeKÖ TÄstÄ!?!". Pojat sitten kääntyivät paikallaan 90 astetta nii hyvin mahtu.

Siinä 17 hujakoilla köytin lenkkarit jalkaan ja lähin juoksulenkille taas pitkästä aikaa. Vähän kurkkukivun takia on liikkumen jääny vähemmälle. Kumminkin tämän päivänänen lämmin ilma ajo päästä pois sairastumisen riskin ja lähdin lenkille. Juoksin semmoisen 300m kun piti jo ottaa ensimmäinen kuva.

Hennalankadun varsi oli aika onneton. Kuvan oton jälkeen meni noin pari minuuttia niin aura-auto suolasi ajoradan. Juostuani aikani päädyin Kärpäsenkadulle. Siellä oli ihan tiet ihan eri maailmasta.

Tien pinta oli ihan sielä, kova lumikerros oli varmaan korkeintaan sentin paksuinen. Sileä ja kova pinta oli helppo ja nopea juosta, ja sen näki myös sykemittarista. Sykkeet tippui kun jännittäminen väheni. Juoksin eteenpäin Okeroistentielle ja siellä oli helvetti irti. Ajoväylä jonkin verran leveämpi jotta siitä mahtui yksi auto menemään. KLV:t olivat 30cm leveät eikä niitä kukaan käyttänyt. Vastaan tuli kumminkin paikalliste pelastus, pyöräkuormaaja aurasi KLV:t n. 7 kertaiseksi leveydeltään. Ja jotta ei olisi liian hyvää, sileä teräinen kauha teki jumalattoman liukkaan pinnan. Jotenkin tuntuu että tänä vuonna työn jälki ja tieden kunto ei millään yllä viime talven tasoon. Viime vuonna sentään teki mieli pyöräillä ulkona, tänä vuonna ei ole paljoa tehnyt mieli. Katsotaan jospa sitä innostuis kun aurinko alkaa paistamaan enemmän.

Lopuksi laitan hyvän lainauksen kaverini Espoon Borzan blogista: "Kai sitä 8,8km 40minuuttiin raapaisee aamulenkkinäkin. Tosin juuri koskaanhan en bussipysäkille kävele, joten se pitäisi kaiketi myös huomioida... No, kuitenkin - päätin myös laskea retken hinnan. Jos lenkkarit maksavat 150euroa/pari ja ne kestävät noin 600km, niin jokainen kilometri maksaa siis 0,25e. Siitä tulee tällekin reissulle hintaa jo 2,2e! Bussilla reissu on siis paljon halvempi!" Hän mietti mennäkkö yliopistolle juosten vai bussilla ja laski kummin kannattaa.

Ahdistavan ahdasta tien päällä

Aika kulkee nykyään niin paljon omaa ruosteista ajatusta nopeampaa, että nämä kirjoittelut ovat jääneet vähemmälle. Joulukuun päivityksen jälkeen oli kokeita ja paljon muutakin työtä koulua ajatellen. Viimeisen kokeen jälkeen sairastuin ja pidin parin päivän pakkoloman ennen parin viikon reissua Gran Canarialle. Kirjoitan tässä tekstissä vähän kaikesta, joten tästä saattaa tulla pitkä. Kuten niistä sähköposteista, joita lähettelin tyttöystävälle kanarialta.

Pyörän päällä en ole paljoa kerennyt olla. Tämän vuoden puolella olen trainerilla polkenut sen 2,5 tuntia. Tuntia pidempää ei siinä jaksa vispata jos ei oo jotain kunnon leffaa. Siispä viimeksi olin huimat 1h 40min kun katsoin samalla Step Up 3:n. Puolivälin paikkeilla meinasi usko loppua polkemisen suhteen kun leffassa tuli hiljaisempi, pidempi hetki. Mutta kun tanssit alkoivat koveta ja musiikki soida kovempaa, tuli kummasti voimaa polkemiseen ja tempo kasvoi. Finaalitanssin ajan poljin 170 sykkeet lasissa. Hyvä kun kaloreita paloi ja kämpän ilma huononi.

Kanarialla ei paljoa meidän olinpaikassa, Las Palmasissa,  näkynyt fillaristeja. Kaikki olivat toisella puolella saarta. Kaupungissa oli jotain opastettuja pyöräilykierroksia, näin semmosen pari kertaa. Viime käynnillä en oikein ajatellut mitään ympäristöstä, tuli niin katseltua tyttöjä. Nyt päälle parikymmpisenä osaa jo vähän katsella jotain muuta kiinnostavaa, kuten liikennekäyttäytyminen, pyörät ja autot. Bongasin liikenteestä Toyota Auris HSD:n jota en ole Suomessa vielä nähnyt, enkä liioin ole nähnyt farmari-Tataa. Ihan totta. Semmoinen oli yhden pizzerian parkkipaikalla. Fillareista vielä, niitä polki ison ja pienempien vuoristoteiden reunoja pitkin. Paljon näkyi 4-8 pyöräilijän ryhmiä. Autoilijat kunnioittivat mielestäni hyvin, ainakin taajama-alueella. Ja sen huomasi fillaristeista, jotka uskalsivat ajaa keskellä ajoväylää.

Yhdestä isosta urheiluliikkeestä, Decathlonista, meinasin ostaa uudet ajokengät, housut ja kaikkea muuta fillaritavaraa. Eritoten tankolaukku näytti houkuttelevalta ulkonäöltää ja hinnaltaan, 12 €. Shimanon ja SID:n kengät olivat Suomen hinnoissa, joku BW-merkki oli halvempi mutta ei ollut houkutteleva. Pyöräilyhousut kiinnostivat ja löysinkin hyvät housut tarjouksesta, muttas, suurin koko oli M ja muut housut olivat huonoja. Pari vuotta sitten sisko osti samasta kaupasta minulle hyvän pyöräilypaidan, nyt niitä ei enää ollut. Osia en pahemmin katsonut. Löysin hyvän kypärälakin talviajoa varten. Jännästä maasta sekin löyty ja nyt parin viikon aikana se on osoittautunut todella hyväksi lakiksi. Miettikää,se löytyi maapallon osasta, jossa lämpötila on ympäri vuoden yli 20 astetta. Kun en muuta keksinyt, ostin myös mikrokuitupyyhkeen kun halvalla sai.

Joskus viime talvena ajattelin, että seuraavan kerran kun menen, vuokraan pyörän ja käyn polkee kunnon mäkejä. Miten kävikään? Olin pikkusen sairaana ettei kova rasitus tullut kyseeseenkään, olin väärällä puolella saarta eikä oikein ollut fiilistä eikä aikaa. Tuo aika onkin paha, parissa viikossa ei mahdottomasti kerkeä kaiken etukäteen suunnitellun jälkeen. Tai emmä mitään ollut suunnitellut, sen hoiti äiti.

Kylläpä yhden tekstin kirjoittamiseen menee aikaa. 18. päivä aloitin tämän ja nyt 27. pvä jatkan ja toivon saavani valmiiksi. Palataan vielä kanarialle. Siellä oli ihan kivasti pyrötietä, tai kaistoja, miten sen nyt ottaa. Eikä ihmiset kävelleet niissä, ainakaan en nähnyt kuin kaksi kävelemässä.

Yllä näkyy miten ne oli merkattu ja hyvin fiksusti on laitettu kolmiot ja suojatiet. Mutta eipä mennyt kauaakaan, ehkä noin tunti ja kävi näin:

Lehtikauppis mokoma seisoi keskellä väylää.

Turistaan nyt hetki vielä Suomen oloista. Mielessäni on ties kuinka monta kertaa viikon aikana juolahtanut jokin asia mieleen joka pitäisi kirjoittaa tänne. Mutta kotiin tultuani en ole enää muistanut mitä mun piti kirjoittaa. Nyt muistan kumminkin tämän päivän jutut. Aamulla oli mahtava polkea kouluun kun ensimmäiset 400m klv:stä oli käyty lumilingolla leventämässä. Normaalisti tie on ollut tänä talvena leveydeltään n. 1,5m, niin nyt oli varmaan 3 metriä ellei jopa enemmän. Tilaa oli kuin kuulla taivaalla. Tuota rautatien ylittävää siltaa olen vähän ihmetellyt. Se aurataan ihan hyvin, mutta miksi siitä ei voida ajaa sitä lunta pois? Lunta kertyy kokoajan vain enemmän ja enemmän ja väylä kapenee.

Lumen loppusijoittelupaikoista katujen varsilla ihmetyttää mua tämän talon tykänä oleva paikka. Laitetaan ensin kuva Kuukkelin streetviewistä:


Näytä suurempi kartta

Ja tässä kuva miltä sama paikka näyttää nyt:

Käsittämätöntä miten tuollalailla jätetään liikenteen tukoksi. Käytännössä tuossa joutuu kävelee ajoväylää pitkin jotta pääsee jatkamaan Hennalankatua (vasen katu) suoraan Nesteelle päin. Suojatien toiselta puolen oikealta tullessa on vajaan metrin levyinen irtolumessa oleva pätkä katua. Ja tuo lumikasa estää kivasti näkyvyyden oikealla kun tullaan Sorvarinkatua oikealta.