torstai 27. tammikuuta 2011

Ahdistavan ahdasta tien päällä

Aika kulkee nykyään niin paljon omaa ruosteista ajatusta nopeampaa, että nämä kirjoittelut ovat jääneet vähemmälle. Joulukuun päivityksen jälkeen oli kokeita ja paljon muutakin työtä koulua ajatellen. Viimeisen kokeen jälkeen sairastuin ja pidin parin päivän pakkoloman ennen parin viikon reissua Gran Canarialle. Kirjoitan tässä tekstissä vähän kaikesta, joten tästä saattaa tulla pitkä. Kuten niistä sähköposteista, joita lähettelin tyttöystävälle kanarialta.

Pyörän päällä en ole paljoa kerennyt olla. Tämän vuoden puolella olen trainerilla polkenut sen 2,5 tuntia. Tuntia pidempää ei siinä jaksa vispata jos ei oo jotain kunnon leffaa. Siispä viimeksi olin huimat 1h 40min kun katsoin samalla Step Up 3:n. Puolivälin paikkeilla meinasi usko loppua polkemisen suhteen kun leffassa tuli hiljaisempi, pidempi hetki. Mutta kun tanssit alkoivat koveta ja musiikki soida kovempaa, tuli kummasti voimaa polkemiseen ja tempo kasvoi. Finaalitanssin ajan poljin 170 sykkeet lasissa. Hyvä kun kaloreita paloi ja kämpän ilma huononi.

Kanarialla ei paljoa meidän olinpaikassa, Las Palmasissa,  näkynyt fillaristeja. Kaikki olivat toisella puolella saarta. Kaupungissa oli jotain opastettuja pyöräilykierroksia, näin semmosen pari kertaa. Viime käynnillä en oikein ajatellut mitään ympäristöstä, tuli niin katseltua tyttöjä. Nyt päälle parikymmpisenä osaa jo vähän katsella jotain muuta kiinnostavaa, kuten liikennekäyttäytyminen, pyörät ja autot. Bongasin liikenteestä Toyota Auris HSD:n jota en ole Suomessa vielä nähnyt, enkä liioin ole nähnyt farmari-Tataa. Ihan totta. Semmoinen oli yhden pizzerian parkkipaikalla. Fillareista vielä, niitä polki ison ja pienempien vuoristoteiden reunoja pitkin. Paljon näkyi 4-8 pyöräilijän ryhmiä. Autoilijat kunnioittivat mielestäni hyvin, ainakin taajama-alueella. Ja sen huomasi fillaristeista, jotka uskalsivat ajaa keskellä ajoväylää.

Yhdestä isosta urheiluliikkeestä, Decathlonista, meinasin ostaa uudet ajokengät, housut ja kaikkea muuta fillaritavaraa. Eritoten tankolaukku näytti houkuttelevalta ulkonäöltää ja hinnaltaan, 12 €. Shimanon ja SID:n kengät olivat Suomen hinnoissa, joku BW-merkki oli halvempi mutta ei ollut houkutteleva. Pyöräilyhousut kiinnostivat ja löysinkin hyvät housut tarjouksesta, muttas, suurin koko oli M ja muut housut olivat huonoja. Pari vuotta sitten sisko osti samasta kaupasta minulle hyvän pyöräilypaidan, nyt niitä ei enää ollut. Osia en pahemmin katsonut. Löysin hyvän kypärälakin talviajoa varten. Jännästä maasta sekin löyty ja nyt parin viikon aikana se on osoittautunut todella hyväksi lakiksi. Miettikää,se löytyi maapallon osasta, jossa lämpötila on ympäri vuoden yli 20 astetta. Kun en muuta keksinyt, ostin myös mikrokuitupyyhkeen kun halvalla sai.

Joskus viime talvena ajattelin, että seuraavan kerran kun menen, vuokraan pyörän ja käyn polkee kunnon mäkejä. Miten kävikään? Olin pikkusen sairaana ettei kova rasitus tullut kyseeseenkään, olin väärällä puolella saarta eikä oikein ollut fiilistä eikä aikaa. Tuo aika onkin paha, parissa viikossa ei mahdottomasti kerkeä kaiken etukäteen suunnitellun jälkeen. Tai emmä mitään ollut suunnitellut, sen hoiti äiti.

Kylläpä yhden tekstin kirjoittamiseen menee aikaa. 18. päivä aloitin tämän ja nyt 27. pvä jatkan ja toivon saavani valmiiksi. Palataan vielä kanarialle. Siellä oli ihan kivasti pyrötietä, tai kaistoja, miten sen nyt ottaa. Eikä ihmiset kävelleet niissä, ainakaan en nähnyt kuin kaksi kävelemässä.
Yllä näkyy miten ne oli merkattu ja hyvin fiksusti on laitettu kolmiot ja suojatiet. Mutta eipä mennyt kauaakaan, ehkä noin tunti ja kävi näin:

Lehtikauppis mokoma seisoi keskellä väylää.

Turistaan nyt hetki vielä Suomen oloista. Mielessäni on ties kuinka monta kertaa viikon aikana juolahtanut jokin asia mieleen joka pitäisi kirjoittaa tänne. Mutta kotiin tultuani en ole enää muistanut mitä mun piti kirjoittaa. Nyt muistan kumminkin tämän päivän jutut. Aamulla oli mahtava polkea kouluun kun ensimmäiset 400m klv:stä oli käyty lumilingolla leventämässä. Normaalisti tie on ollut tänä talvena leveydeltään n. 1,5m, niin nyt oli varmaan 3 metriä ellei jopa enemmän. Tilaa oli kuin kuulla taivaalla. Tuota rautatien ylittävää siltaa olen vähän ihmetellyt. Se aurataan ihan hyvin, mutta miksi siitä ei voida ajaa sitä lunta pois? Lunta kertyy kokoajan vain enemmän ja enemmän ja väylä kapenee.

Lumen loppusijoittelupaikoista katujen varsilla ihmetyttää mua tämän talon tykänä oleva paikka. Laitetaan ensin kuva Kuukkelin streetviewistä:


Näytä suurempi kartta

Ja tässä kuva miltä sama paikka näyttää nyt:

Käsittämätöntä miten tuollalailla jätetään liikenteen tukoksi. Käytännössä tuossa joutuu kävelee ajoväylää pitkin jotta pääsee jatkamaan Hennalankatua (vasen katu) suoraan Nesteelle päin. Suojatien toiselta puolen oikealta tullessa on vajaan metrin levyinen irtolumessa oleva pätkä katua. Ja tuo lumikasa estää kivasti näkyvyyden oikealla kun tullaan Sorvarinkatua oikealta.