lauantai 30. heinäkuuta 2011

Näitä lenkkejä lisää

Aamulla heräsin vähän sekavana klo 9.17. Mieli teki kovasti vielä nukkua, mutta en saanut unta eikä toisaalta huvittanut nousta. Tempasin itseni ylös kuin lehmä maasta ja söin todella hyvän aamupalan. Katsoin vielä koneelta sääennustukset ja mapsista vähän reittiä. Pullot täyteen, vaatteet päälle ja lenkille.

Ilma oli ihan mukavan lämmin, 20-23 astetta ja aurinko paistoi sopivasti kunnes jokin pilvi tuli eteen. Tuuli oli ennustuksen mukaan 4 m/s kaakosta/idästä. Alkumatkan ajoinkin vastatuuleen ja Villähteellä pysähdyin ensimmäisen kerran. Siellä on tänä viikonloppuna heinäpäivät, joten pitihän sitä käydä kattoo kun koko kylä oli grillin parkkipaikalla. Sillä hetkellä tämän kylän tapahtuma näytti lähinnä torikirppikseltä jossa oli musiikkiesityksiä ja poni- sekä koira-ajelua.

Matkalla Villähteelle näin semmoisen näyn, että oksat pois. Vastaan rullaluisteli nainen yleisurheilun kisa-asua muistuttavassa vaatetuksessa, eli lyhyt, pieni toppi ja tiukat, lyhyet trikooshortsit. Eikä se nainen ollut lauta, vaan kohtuu muodokas tapaus. Häntä olis saanut sakottaa liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. 

Jatkoin matkaani Artjärvelle. Oli tosi kivaa ajella sivumyötäiseen kuullen heinäsirkkojen sirinän sekä renkaiden ja viljan hulinan. 40km kohdalla tunsin kovan kivun, piston, rinnassani. Ei, ei ollut onneksi vielä sydämen puolella, vaan oikealla. Mätkin hetken rintaani ja pysähdyin pysäkille. Ensin luulin että ampiainen pisti, mutta tuo näyttää lähinnä paarman puremalta. Mistä lie paarma äkännyt nousta kyytiin ja pistää.

Ihan Artjärvelle asti en ajanut, koska olisi pitänyt koukata. Mutta ennen kylää ne maalaistalot, kumpuilevat pellot sekä hiljainen ympäristä herätteli ajatuksia ja haaveita asumisesta siellä. Toisaalta, Artjärvi on vähän turhan kaukana Lahdesta, jos täällä olis töissä. Artjärveltä oli tarkoitus jatkaa Orimattilaan, mutta en missään nähnyt kylttiä joten piti ajaa suoraan ja tulin Myrskylään, Uudellemaalle. En ole vielä kertaakaan ajamalla käynyt eri läänin puolella, joten sekin neitsyys tuli rikottua. Myrskylä on ihan kivannäköinen paikka. Sielläki olis mielenkiintoinen asua. Myrskylässä mittariin tuli 60km ja patukansyöntitauko. Huomasin, että Myrskylän kirkko on todella jännä. Se näytti semmoselta neljään suuntaan olevalta siipirakennukselta, eli luultavasti ylhäältä katsottuna se on ristin mallinen. Lisäksi kirkon tyköä oli hienot näkymät järvelle.

Myrskylässä oli viitta Orimattilaan ja käännyin sinne. Kova vastatuuli (lue: ylimääräinen ajoviima) alkoi hidastaa matkantekoa. Sykkeet hakkasivat päälle 150 tasamaalla kohtuu vauhdilla. Onneksi tuli metsää ja alamäkeä jottai palautui.

Orimattilaan tullessa mittari näytti 83km. Tuo väli Myrskylä-Orimattila oli lenkin ikävin pätkä: kova vastatuuli ja kapea tie. Pitääkin miettiä uudelleen miten ajais jos käy etelämpänä ja tulee takaisin ajaen Lahteen. Positiivinen yllätys oli, että Orimattilasta oli hävinnyt kaikki ne lentävät muurahaiset, joita oli tosi paljon reilu viikko sitten keskiviikkona. Orimattilasta ajoin kohti Luhtikylää sivumyötäiseen tuuleen. Vastaan ajoi mies vihreissä vaatteissa ja mustalla Bianchilla. Luhtikylästä jatkoin Herralaan.

Tais olla hieman Herralan jälkeen, kun mittariin pyörähti 100km. Aikaa oli kulunut 3 tuntia ja 50minuuttia. Herralasta lähdin koti Riihimäentietä, joten mutkaa oli tulossa. Riihimäentien pätkä olikin sitten ikävää vastatuulta. Loppumatkallakin tein vielä pienen mutkan ja sama bianchikuski tuli vastaan. Kotipihassa mittari näytti 126km ja aikaa kului 4:54:42. Ihan kiitettävän kauan meni, samoin meni kaloreita: 3524 kcal.

Se, miksi näitä lenkkejä saisi tulla enemmän, on fiilis ja motivaation takia. Koko reissun oli hyvä fiilis ja motivaatiotakin oli paljon. Edes siinä 80km kohdalla en huomannut motivaationpuutetta, jota on ollut melko monesti yli satasta ajaessa. Olen todella tyytyväinen itseeni. Jos vielä huomenna kävis 10km ajamassa niin tämä kuukausi olisi tämän ajokauden runsaskilometrisin kuukausi.

Reitti tässä.

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Kärpäsenä tuulilasissa, melkein

Tänään meinasi tapahtua listiminen lenkillä. 40 m pääsin asunnoltani kunnes valoristeyksessä se meinasi tapahtua. Ajoin klv:tä ja ajoradalla ajoi valoihin samaan suuntaan auto B. Ajoin noin 16km/h kohti suojatietä hieman jarruttaen. Auto ylitti risteyksen ja vastakkaisesta suunnasta tuli joku nainen perhemallin volkkarilla. Nainen vaan katsoi minua kun jarrutin ja huusin perkele! Eikä se edes jarruttanut ollenkaan. En ollut satulalla kun on vähän epätasaisuutta siinä suojatiellä ja perä nousi jarrutuksessa ilmaan. Pyörä kallistui vasemmalle ja irrotin vasemman jalan lukosta. Auton takaovi oli jo uhkaavan lähellä. Löin hieman muniani vaakaputkeen ja melkein olisin voinut nuolla auton lasia. Enää vajaa 10cm törmäykseen mutta onneksi se romu kerkeää justiinsa edestä pois. Naiskuski ajoi hitaasti vähän matkaa. Huutelin perään perkelettä ja vit**a. Heti kohta tuli lähikaupan parkkis ja katselin onko se auto siellä mutta ei sitä näkynyt. Ja kaiken lisäksi etukiekko vääntyi hieman. En ole ikinä jarruttanu sormiani kipeiksi. Nyt sekin on koettu.

Tuon säikähdyksen jälkeen sain jatkettua lenkkiäni kutakuinkin normaalisti. Adrenaliinitasot olivat tavallista korkeammalla ja ajoin hieman turhan kovaan vastatuuliosuuden 42km:n lenkillä. Mutta voi miten kivasti fillari kulkikaan pienen säikähdyksen ja vihan takia.

Uusia osia ja suunnitelmia

Tilasin, taas, CRC:stä osia. Nyt koriin tuli uusi keskiölaakeri, pienempi eturieska ja uudet jarrupalat eteen ja taakse. Tuo keskiölaakeri olisi pitänyt vaihtaa helinän takia aikoja sitten, mutta nyt vasta sain aikaseksi tilata. Ennen oli ajatuksena että jos vaihtais fillaria niin ei viitsi turhaan ostaa uusia osia. Mutta nyt päätin että vaihdan fillaria sitten kun tuolla tulee 10 tkm täyteen. Matkaa olisi enään 5 493km.

Tänä vuonna onkin jo tullut 1800km täyteen. Kaloreita on palanut siihen tahtiin, että olen päässyt jopa laihtumaan. Kevättalvella yritin laihduttaa vähentämällä syöntiä. Vaikka kuinka yritin katsoa mitä syön ja milloin, ei paino hävinnyt. Nyt minulla on hyvä työ-ruoka-pyöräilyrytmi, jonka ansiosta olen laihtunut. Ainakin uskon niin. Syksyllä, kun myyn autonkin pois, tulen luultavasti polkemaan ihan marras-joulukuulle saakka kodin ja kakkoskodin väliä. Jos sitä jopa löytäis osa-aikaista työtä jottei tarvitsisi iskeä hampaita naulaan.


Canyon järjesti Ranskan ympäriajon ajaksi tippauskilpailun. Meni kohtuu hyvin mulla, sain kasaan 21 pistettä. Vaatimuksena oli yhteensä 17 pistettä, jotta osallistui kolmen kisarungon sekä kolmen nimmarilla varustetun Omega-Pharma Loton kuljettajan paidan arvontaan. Vielä ei ole arpajaistuloksia kuulunut mutta jännityksellä odotan, jospa sieltä vaikka tulisi kiva runko.

torstai 7. heinäkuuta 2011

PUM- shiiiii

Näin sanoi etukumi eilisellä lenkillä. Alamäessä vauhtia 40, kahden tulitikkuaskin kokoinen kivi tiellä ja katse hieman harhautuneena jysäytin kiveen. Huomasin kiven ensimmäisen kerran kun se oli 1m päässä. Paikka oli varjossa, johon puiden oksien läpi pääsi hieman auringon valoa tehden tiestä täplikkään. Erittäin hankala valo aurinkolaseille. No, siihen kiveen ajoin pahki, kuuluu shii ja kumi lytyssä. Ensimmäiset 30 sekuntia kirosin kuin siili, sitten aloin taluttaa pyörää läheiseen pihatien risteykseen ja kun huomasin miten kivasti aurinko paistaa eikä mulla oo mitään hätää, aloin nauttia renkaan vaihdosta. Hommaan meni aikaa vajaa 5 minuuttia ja yksi pyöräilijä ajoi ohi tervehtien.

Melkein 5400 km olen harrastanut pyöräilyä ja tämä oli ensimmäinen rengasrikko lenkillä. Maastopyörällä ei käynyt kertaakaan, eikä Meridalla Continentalien kanssa. En kyllä ole vastaavalla tavalla ajanut kiveen Meridalla koskaan.

Illalla kävin kärkäiseltä hakemassa samanlaisia kumeja 4 kpl ja niiden hinnat olivat nousseet kahdessa viikossa 30 c/kpl. Mitähän nämä kumit maksavat sitten vaikka elokuun lopussa? Aivan liikaa

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Kesäkuu meni vähän kaksijakoisesti. Alku- ja loppukuusta oli hyviä ajokelejä, siinä välissä vajaa pari viikkoa yhtä sadetta. Sateella en ole käyny lenkillä kun pyörän puhdistaminen on niin työlästä. Jäin ajomäärissä hiukan tavoitteistani. Oli tarkoitus ajaa enemmän kuin edelliskuussa, nyt jäin vajaan 100km vähemmälle. Kesäkuulta kertyi 508km. Ja Meridalla meni 4 tkm rikki.

Toukokuussa ajattelin että vaihdan pyörän kun menee 5 tkm rikki. Nyt näyttää siltä, että kilometrit tulee ennemmin täyteen kuin uuteen fillariin tarvittava rahamäärä. Haavailin kovasti, että olisin parhaillaan käynnissä olevan Ranskan ympäriajon aikana kytännyt Canyonin kisatarjouksia. Viime vuonna Canyon tarjosi alennusprosentteja, jotka riippuivat joukkeen menestyksestä tourilla. Katselin nuita sivuja eikä siellä vielä ainakaa puhuta mitään prosenttialennuksista, vaan siellä on jotain 150 tai 250 € alennusta tietyistä fillareista. Tosin eipä siellä tahdo olla oikeaa kokoa. Eräs päivä töissä katselin niin mun haluamasta luokasta 1100-1500 löytyny sopivan kokoista runkoa. Kaippa niillä on kauppa käynyt.

Kovasti kyllä tekisi mieli vaihtaa fillari kevyempään, joustavampaan maantiepyörään mutta rahan takia taidan vielä ainakin vuoden ajella Meridalla. Kilometrien puolesta alkais kohta tulemaan vähän isompaa remonttia fillariin. Näyttää siltä, että eturieskat pitäis vaihtaa, ainakin pienempi. Samoten keskiölaakeri, jarrupalat ja takavaihtajan rissat kaipais vaihtoa. Ketjun uusin hiljattaen. Sain 1.7 laitettua uudet kumit paikalleen. Tilasin CRC:stä Michelin Krylion Carbonit koossa 700x23C. Kärkkäiseltä hain Spectran sisureita sen 4 kappaletta jotta on varallekkin. Renkaita täyttäessä takapyörän venttiili pääsi liikkumaan sivuttain ja koko venttiilinvarsi katkesi vanteen rajasta. Toivottavasti nuo sisurit riittävät täksi kesäksi. Olisi pari viikonloppureissua suunnitelmissa.

Nuista renkaista vielä. Pelkäsin että fillarista tulee hirveän kova kun kumit kapenee ja paineet nousee. Eipäs niin käynytkään. Meni keveni paljon, rullaa paremmin eikä tule semmosta hyytymisen tunnetta. Todella kivat kumit, jotka tuntuvat alla yhtä kovilta kuin entiset renkaat, Continental Contact 700x28C, jotka alkoivat jo olemaan tosi loppu. Takakumista erottaa pieniä murtumia ja haavoja joista voi mennä lasia yms sisälle.

Nyt vain täysi hönkä päälle ja käikki hyvät päivät täytyy käyttää harrastamiseen kun on näin hyvä kesä :)