Intti, osa 1 ja muuta läpinää

Bloggaaminen on nyt jäänyt vähemmälle intin takia eikä pyöräilemään ole ollut asiaa. Tietysti olemma ajaneet intin "one size fits all" -sinkuloita. Kyseiset mankelit ovat ihan asiallisia, jos vauhtia pidettäisiin sopivasti ja satula on oikein säädöissään. Kaikille kyseiset fillarit eivät sovi, sillä joukkueessamme on yksi niin lyhyt, että hän joutuu varvistaen polkemaan. Olemme poikien kanssa miettineet, miksei puolustusvoimilla ole käytössä jokaisen polkupyörää eli Jopoa. Sillä voisivat kaikki ajaa ja ne olisivat kevyempiä kuin nykyiset.

Älypuhelimien aikaan ihminen on entistä riipuvaisempi sähköstä. Metsäleireillä sähköä on vain autonkuljettajalla, joten sähkö täytyy viedä mukana. Tilasin Dealextremestä CarBose-merkkisen ulkoisen usb-akun (tuotenumero 112133 ). Sain kyseisen laitteen viikko sitten. Paketissa tuli mukana brittiläinen laturi, joten se piti hommata erikseen. Kävin Clas Ohlsonilta hakemassa usb-laturin, jolla voi ladata kahta usb-laitetta yhtä aikaa. CarBosen vaatimuksena oli laturi, joka antaa 1A virtaa ulos ja Clasun laturi antaa 2A, eli kahdelle laitteelle 1 A.

Sitten kokemuksia laitteesta. Sen kapasiteetti on 5200mAh, joten sillä pitäisi ladata reilun kolme kertaa Lumian akku. Lumian akkua en ole ladannut täyteen CarBosesta, koska tarvetta ei ole ollut. Olen ajatellut, että jos akku latais vain sen verran mitä tarvii, Carbose riittää pidemmäksi aikaa. Metsäleirillä latailinkin lumiaa näin, ja akku riitti hyvin lainaksi asti. Toistaiseksi laite on ollut hyvä käyttää ja se on mukavan pieni mukanakuljetettavaksi. Olen ollut laitteeseen tyytyväinen. Aluksi mietin aurinkokennolaturia, mutta ilmeisesti tämä on parempi vaihtoehto.

Ja vielä intistä näin yli-ikäisenä. Näyttää siltä, että tää oli ihan fiksua, sillä ei nämä alkuviikot ainakaan ole olleet mitenkään raskaat. Ainoa asia, joka oikeesti vähä vaivaa on nuorempien kitiniä melkein kaikesta mitä tehdään. Hyviä puolia on mielestäni saamani erikoisasema: alikersantteja en juurikaan kutsu herra alikersanteiksi, nuoremmat antaa tilaa, saan helpot vartiovuorot leireillä ja tekemiseeni ollaan tyytyväisiä. Katsotaan uudestaan miten menee sitten p-kauden loppupuolella

Auringonottoreissu Helsinkiin

Maanantai-iltana katselin sääennusteita ja mietin mikä päivä lähtisin Helsinkiin. Päätös lähdöstä meni tiistai-aamuun, ja aamulla ysiltä oli lähtöpäätös tehty. Oli kiire keretä 10:17 lähtevään junaan. Pakkasin kamat ja lähdin asemalle. Päämääränä oli Pasila, josta ajaisin Finlandia-talon nurkille, sieltä Baanaa pitkin rannikolle ja kiertelisin Helsingissä. Tavoitteena oli ajaa n. 40km kaupungissa hitaasti, sitten 100km Lahteen, eli 140km oli tavoite. Varusteina mulla oli hiihtovyö, jossa kaksi taskua ja pullotasku. Pullotaskuun pakkasin kaksi Savotan 0,5l vesipussia vedellä täytettynä. Oikeanpuoleiseen taskuun laitoin tuuliliivin, kännykän ja kännykkäpussin, joka toimi lompakkona. Vasempaan taskuun laitoin kartan, monitoimityökalun ja avaimet. Pyörän ohjaustangon juureen kiersin vaijerilukon ja satulalaukkuun laitoin paikkavärkit sekä kaksi energiapatukkaa. Luonnollisesti runkotelineissä oli pari pulloa. Pasilaan tultiin kivasti ja sieltä lähdin polkemaan Töölönöahden länsipuolta Olympiastadionin kautta. Hieman ennen stadionia ajoin huolimattomasti valtavan lasisirpalekasan yli, mutta onneksi ei tullut rengasrikkoja. Pääsin Finlandiatalolle ja sitten pitikin jo katsoa karttaa. Hieman kiertelin ja löysin mielettömän hienon puiston, josta Baana aukesi.

 Hurrasin itsekseni ja pysähdyin käynnistämään Sports trackerin ja jatkoin ajamista Baanaan. Baana näytti todella hienolta ja pikaisesti katsottuna hyvin toteutetulta. Työt olivat vielä kesken, sillä Baanaan tehdään ramppeja ja liittymisportaikkoja, joita vielä rakennettiin.

Baana on aika lyhyt, vain pari kilometriä, mutta oikaisee paljon Töölöstä Ruoholahden reunoille. Baanan loppupäästä ei ollut pitkästi Verkkokauppa.comiin, mutta jätin tälläkertaa väliin. Ajelin muiden pyöräilijöiden perässä rannikkoa pitkin itään päin. Sieltähän löyty hienoja ulkoilureittejä ja hyviä auringonottopaikkoja kalliosta. Rannan lähettyville oli rakennettu hienoja kerrostaloja. Osasin jo kuvitella itseni asumaan ko. taloissa. Taitavat olla ehkä ainoita paikkoja Helsingissä, jossa voisin asua.

Ajelin rantaa pitkin hiekkatietä kunnes törmäsin mieheen joka hääräsi pyöränsä kanssa. Ensin ajoin ohi, mutta päätin kääntyä takaisin ja mennä auttamaan. Miehen hybridistä oli etulokarin pultti irronnut. Mies löysi pultin ja mutterin maasta, mutta ei saanut omilla työkaluilla pulttia kireelle. Miehellä oli ruuvimeisseli ja mulla monitoimityökalu. Hetkessä pultti oli kirrattu ja mies tyytyväinen. Siinä juteltiin Ranskan ja Italian ympäriajosta. Mies mainitsi, että on pohjois-Italiasta jostakin pienestä kylästä. Kuulemma monena vuonna Giron joku vuoristoetappi on loppunut hänen ikkunan alle. Mies puhui todella hyvää suomea, josta päättelin että hän on asunut kauan Suomessa. Kaivoin kartan ja kyselin hieman vinkkejä häneltä.

Reitiltä löyty kivoja kallioita, joita ajelin Meridalla ja myös kivoja taloja. Yllä keltanen talo piti kuvata valon takia, mutta seki meni pilalle puhelimen kameran takia. Silmin näin pientä dramatiikkaa kuvassa kun aurinko paistoi keltaiseen taloon kirkkaasti ja taustalla pilvet olivat tummat ja uhkaavan näköiset. 

Kiersin Kaivopuiston reunoja pitkin Kauppatorille, jossa oli hulinaa. Jalkauduin ja aloin katselemaan lättypaikkaa, mutta joka paikka oli niin täynnä, etten kehdannut jäädä. Jatkoin matkaa kiertäen Katajanokan, jossa kävin ilmais-wc:ssä. Jatkoin Merihaan kautta Sörnäisiin, josta aloin seuraamaan Itäväylää kohti Itistä. Itäkeskuksen ohi ajoin ja seikkailin asuinalueella, ennenkuin löysin takaisin reitille. Pysähdyin Linnavuorentien Teboilille syömään Kotipizzaa. Listalta valitsin pekoni-kananmuna-sipuli-pizzan. Join litran vettä, täytin vesivarastot ja matka jatkui.

Suurempi ajovirhe tapahtui, kun en ajanutkaan kehä 1:n vartta Tuusulanväylälle, vaan rohkesti kiersin kehä 3:n kautta. Siitä tulikin lisämatkaa melko paljon mutta kiva maalaismaisema korvasi ylimääräiset kilometrit. Kun aloin lähestyy Lahdentietä, ajoin jonkin kalliinnäköisen asuinalueen läpi. Ne talot olivat -huhhuh- melkosia. Niissä silmä lepäsi. Jatkoin Lahdentietä ja käännyin Koivukylänväylälle. Koivukylänväylää pitkin pääsin Tuusulanväylälle, jota ei tietenkään saanut ajaa pyörällä. Heitin pienen mutkan, kunnes totesin, että täytyy ajaa Tuusulantietä. Sitä päästelin Tuusulaan, josta lähdin kiertämään Tuusulajärven länsipuolta Järvenpäähän, jossa pysähdyin kauppaan.

Tuusulajärven kierros on paikallisille legendaarinen reitti, jota mä en oppinu arvostamaan. Huonosti merkattua tietä, klv hyppää yhtäkkiä toiselle puolelle tietä, kapea reitti ja reitti kiersi kaukaa järven. Odotin jotain parempaa. Pysähdyin reitin varrelle kuntovihkon kohdalla syömään energiapatukat ja istumaan hetkeksi.  Järvenpäässä pysähdyin k-supermarketista ostamaan jäätelön ja pari trippiä. Siitä poljin Mäntsälän kautta Lahteen, jossa kiersin pienen sakkolenkin.

Päivän saldo oli 150km, 6h 55min satulan päällä, keskisyke 122, kaloreita paloi 3781kcal ja kaupanpäälle tuli pienet rusketusrajat.

Ps. pyörän päällä on nyt istuttu 304 tuntia ja kilometrejä 7273km.

Piirsin Google mapsilla suurinpiirtein reitin. Harmi kun maps on niin rajoittunut näyttämään reittiä oikein eikä anna merkata kaikkia pisteitä. Niin ja sports tracker kaatuili pari kertaa niin en saanut dataa reissusta :(