maanantai 7. heinäkuuta 2014

Kylmä, kolea ja ikimuistoinen kesäkuu

Kesäkuu oli harvinaisen sateinen, en muista koskaan nähneeni näin kylmää ja sateista kesäkuuta. Ensimmäiset pari viikkoa olisi ollut ihan hyviä ajokelejä, mutta selkä esti ajamisen. Jouduin käymään hierojalla ja pari kertaa osteopaatilla, joka hoiti ja antoi neuvoja alaselän hoitoon.

Ongelmana minulla oli lonkankoukistajat, joita en ole pahemmin venytellyt n. vuoteen. Ne kiristivät, veri ei kiertänyt alaselässä ja takareisissä sekä aiheutti virheasentoja. Ihmettelinkin, miksi talvella pikkupakkasilla tuntui, että perse jäätyy vaikka kuinka pukee housuja. Vika saattoi olla tässä.

Osteopaatin pöydällä maatessa kävimme läpi keskustelua kropastani. Puhuttiin vaivoista, milloin olen mistäkin tullut kipeeksi jne. Ihminen on mielenkiintoinen kokonaisuus, jossa yksi asia johtaa toiseen: jumissa oleva lonkankoukistaja on vetänyt alaselkää väärään asentoon -> vasen lonkka on jäykistynyt -> tarvittava elastisuus lonkkaan on otettu oikealta yliliikkuvuudella -> oikealla alaselän lihas tykännyt huonoa ja krampannut -> kiristänyt hermoja -> varpaat puutunut pyöräilessä.

Kesäkuun kilometrit jakautuivat seuraavasti: Giant 86 - Merida 265. Sadesäät näkyvät kilometreissä, vaikken pahemmin sateella ajele, mutta märälle tielle en ole viitsinyt lähteä Giantilla. Mahdollisesti lomaviikko ennen juhannusta verotti jonkin verran kilometrejä, mutta en pistä pahakseni. Sain sentään selän kuntoon. Kesäkuun alussa olisi ollut Kuusijärvellä triathlon, jota olisi voinut kokeilla mutta kylmät ilmat ja kylmä vesi you know...

Lomaviikko oli erittäin ainutlaatuinen, olihan se osa ensimmäistä työssä tienattua täyttä kesälomaa. Lisäksi vajaa 20 vuoden odotus palkittiin, kun serkkuni tuli käymään Suomessa. Ensimmäiset pari päivää Suomessa olivat ihan kohtalaisen lämpimiä ja aurinkoisia, jotka hyödynnettiin käymällä erilaisilla luontopoluilla, Suomenlinnassa, Helsingissä ja uimassa. Uiminen oli hänelle yksi TOP-kokemus, koska hän ei ollut ikinä uinut makeassa vedessä.

Lomaviikon maanantaina alkoi olla jo enteitä kylmästä viikosta. Aurinko paistoi, pohjoistuulta, rankkoja sadekuuroja milloin sattuu ja lämpöä 10-15 astetta. Eli hyvä päivä istua autossa ja matkustaa. Tämäkin oli hänelle outoa, hän on istunut pisimpään autossa 2 tuntia, me päästeltii parhaimmillaan 3 tuntia pysähtymättä. 7 tunnin ajomatka ja tauot päälle tuntuivat olevan hänelle raskasta.

Juhannusviikko oli sangen kylmä, eikä mitään kovin mainitsemisen arvoista tehty. Käytii yksi kolmen tunnin kävelylenkki, kerran syömässä kiinalaisessa ja pelailtiin kaikennäkösiä pihapelejä.

Serkun viimeinen Suomi-päivä oli hieman erikoinen: kruisailia Helsingissä, uudet passikuvat ja uusi henkilöllisyystodistus konsulaatista. Edellinen henkkari oli hävinnyt jonnekin päin Norjaa. Käytin serkkua kaikissa nuissa paikoissa ja yllätyin Espanjan konsulaatista. Se oli kyllä yksi Suomen sosiaallisimmista paikoista: kaikki työntekijät tervehtivät kuin vanhaa tuttua, tuntemattomat juttelivat toisilleensa ja väki oli todella ystävällistä. Loppujen lopuksi saimme kaiken hoidettua, kävimme kotona syömässä ja sitten matka jatkui lentokentälle. Harmi, kun hänen lähdettyä ilmat paranivat niin paljon, että kuluneena viikonloppuna käytiin ihan rannalla.



Uusin maantiekenkiin klossitkin. Satuin vain yksi päivä tarkastelemaan klosseja ja huomasin, että ne alkavat olemaan jo melkoisen loppuunajetut.
Vasemmalla oikean kengän vanha klossi ja oikealla uusi klossi
Ajaessa oikeassa jalassa tuntuikin pientä välystä ja muutenkin sen käytös oli erikoinen. Nyt uusilla klosseilla ote polkimeen tuntuu tiukemmalta ja samalla polkimet tuntuvat vähän löysiltä. Ajellaan nyt nuilla polkimilla kunnes jostain taas pettää...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti