Kisaraportti Finntriathlon Joroinen, 15.7.2017

Suomalaisen triathlonin synnyinkisa, Suomen Hawaiji, kesän klassikko ja ensi vuonna 35v täyttävä Finntriathlon Joroinen on yksi Suomen suosituimpia triathlontapahtumia. Tänä vuonna viivalla oli n. 1500 kilpailijaa testaamassa itseään. Me ajeltiin edellisenä päivänä Joroisille, kävin varmistamassa osanottoni, kisainfossa, laitoin T2:n vaihtopussin valmiiksi ja jätin sen vaihtopaikalle ja siirryimme uinnin lähtöpaikalle. Joroisilla 1,9km:n uinti tapahtuu Valvatus-järvessä n. 5km päässä varsinaisesta kisakeskuksesta ja maalista. Pyöräosuus alkaa Valvatukselta, käy kääntymässä Rantasalmella päin, heittää pienen lisämutkan ja päättyy kisakeskukseen. Juoksu kierteli pitkin Joroisten "keskustaa" ja asuinalueita.

T1-vaihtokassien narikka, itse vein tavarani vasta aamulla.

Pyörien narikka

Majoittauduimme Varkauteen johonkin kuntoutushotelliin, jossa nyt yhden yön pystyi nukkumaan. Huoneessa oli 24 lämmintä, nukuimme ikkuna auki ja aamulla huoneessa oli 25 lämmintä. Yö ei mennyt ihan putkeen sen osalta. Muistan kuinka jännitin vuonna 2016 Sastamalan Voimarinteen puolimatkaa. Nyt ei juurikaan jännittänyt. Tiesin, että pystyn tähän, vaikka kunto onkin vähän huonompi kuin viime vuonna. Jätimme hotellin taaksemme ja siirryimme suoraan kohti uinnin lähtöpaikkaa, josta emäntä saa sitten myöhemmin siirtyä autolla kisakeskukseen.

Illan mietiskelytuokio Varkaudessa, ajatukset huomisen kisassa

uinti

Lähtöpaikalla oli odottava ja innostunut tunnelma. Ihmisiä oli rannassa paljon, alue on kuitenkin varsin kompakti. Lopulta aloin lämmittelemään käsiä ja kroppaa erilaisilla pyöritysliikkeillä ja venytyksillä. Puolisen tuntia ennen lähtöä oli aika vetää puku päälle ja käydä uimassa n. 300m alkuverkaksi. Uinti tuntui varsin hyvältä.

Lähtökarsinassa

Kuvassa on n. 1/4 lähtijöistä

Sinne sitä lähdettiin suorittamaan 1,9km rykäisyä

Asetuin lähtökarsinaan 38min ryhmään, eli nopeudeltaan samaan kuin Vierumäellä. Joroisillakin on käytössä rolling-start ja lopulta pääsin veteen ja vauhtiin. Ekat sadat metrin hain hyvää rytmiä ja tuli siinä jokunen kontakti muihin uimareihin. Lopulta löysin hyvän peesin, jossa painelin puoliväliin kierrosta ja peesi vaihtui sitten. Uintipeesi on melko vaikeeta, kun edellämenijä suunnistaa ja itse yrität pysyä perässä. Liian kauas ei voi jäädä eikä liian lähellä viitsi olla potkittavana. Harmittaa, kun loppupätkälle en saanut hyvää kirittäjää, vaan kaikki ohittajat uivat selvästi kovempaa. Viimeisen n. 200m yritin kiriä ja hapottaa kädet, jotta olisi kaikki voimat annettu veteen.

pyörä

T1-vaihdossa

Vaihto meni hyvin ja löysin pyöränikin helposti. Vaihtopaikalta piti juosta jyrkkä rinne maantien varteen, jossa sai nousta pyörän päälle. Lähdin polkemaan ja tuskailin kadenssianturini kanssa. Samalla mieleeni muistui erilaiset keskustelut Joroisten pyöräosuudesta ja possujunista (=peesijuna). Itse en uskonut, että peesaamatta oleminen olisi niin vaikeaa, mutta kun näin sen ihmismassan samalla pyöräreitillä, ymmärsin, mistä keskustelussa oli kyse. En ole koskaan nähnyt 10km tienpätkällä niin paljon ihmisiä.

Ruuhkassa joutui ajamaan käytännössä puoleenvälin kääntöpaikalle, jolloin tuuli kääntyi vastaiseksi. Heikot jäivät jälkeen ja vahvemmat porskuttivat vastatuuleen. Itse myös. Muutaman kilometrin ajettuani vastatuuleen ohitseni paineli possujuna, joka koostui muutamasta vahvasta ja ohittamistani heikoista. Muutama kilometri eteenpäin ja possujunan heikoimmat alkoivat olemaan kypsiä ohitettaviksi. Mielestäni ohittelin vastatuuliosuudella paljon väkeä. Toiselta kääntöpaikalta vaihtoonpäin ohitin muutaman ja pari taisi kiriä minusta ohi. Selvisin vaihtoon saakka ilman peesaamisesta tai muista rikkeistä johtuvia rangaistuksia.

juoksu

Vaihdon otin aika rennosti, jotta saisin vähän sykettä alas ennen juoksua. Vaihto sujui ongelmitta ja juoksu alkoi ihan hyvissä merkeissä. Jokaisen kierroksen alussa oli varsin raastava mäki, jossa oli onneksi paljon yleisöä. Kauhistelin, että tämä mäki pitää juosta vielä pari kertaa ylös. Reitti kiermurteli ja matkalle sattui jos minkäkinlaista puistoa, pihaa, mutkaa ja risteystä. Asuinaluella oli mukava tunnelma, sillä ihmiset olivat tulleet tonttiliittymiinsä tai pihoilleen katsomaan juoksua ja kannustamaan. Tunnelma oli erittäin mukava. Yksi porukka oli haalannut terassikalusteensa kadulle mutkaan, jossa sitten paistattelivat päivää ja kannustivat. Yhdessa taloudessa tonttiliittymään oli kasattu juhlateltta, jossa oli rummut ja poppivehkeet. Taustalla soi jokin tsemppaava biisi ja rumpari soitti rumpuja biisin päälle.

Puolimaran alussa

Lämpöä taisi olla parinkymmenen asteen päälle ja aurinko paistoi, joten tuntui, että ensimmäistä kertaa oli kesäkeli. Vettä, geeliä ja urkkaa kului. Ensimmäisen kierroksen jälkeen huomasin, ettei vatsani tykännyt jostain, kun mua alkoi vähän pistämään. En tiedä mistä se johtui, mutta yritin pysytellä vain nesteissä ja niitäkin ottaa mahdollisimman vähän.

Toinen kierros tuntui tuskallisimmalta, odotin vain tämän kaiken päättymistä. Muutaman kanssa juteltiin muutama sana, ja ohitettaviakin alkoi olemaan aika paljon, koska hitaammatkin pyöräilijät olivat jo kiertämässä ensimmäistä kierrostaan ja kärkiporukkaa alkoi saapumaan maaliin.

Tuskainen mäki

Kolmannen kierroksen alun mäen jälkeen tuntui elämän voittavan ja siitä alkoi kunniakierros. Juoksun iloisin mielin kivuista välittämättä ja kiittelin yleisöä kannustuksesta sekä rumpuporukkaa soittamisesta. Kiitin myös reitin varrella ollutta huuliharppupappaa, joka esitteli komeaa pokaalia reitin vieressä. Vatsaankaan ei enää sattunut, joten 4km ennen maalia yritin vähän kiristää vauhtia. Viimeinen kaksi kilometriä sisälti yhden ison alamäen, ison ylämäen, pitkän ja loivan alamäen sekä kevyesti nousevaa maastoa kohti maalia. Alamäen rullailin niin kovaa kuin uskalsin ja kovan ylämäenkin juoksin jo ihan oikein säästelemättä jalkoja. Viimeiselle kilometrille kiristin vauhdin vajaan 5min/km nopeuteen ja painelin sillä stadionalueelle, jossa vielä vähän yritin kiristää.

Pienet tuuletukset maalissa

Maalissa tuntui, että kaikki voimat sain jätettyä reitin varrelle. Pyynnöistä huolimatta hymy ei irronnut, vaikka kuinka yritin hymyillä. Emännän näkeminen maalissa tuntuu aina yhtä hyvältä ja mitä pidempi matka, sen paremmalta se tuntuu. Suihkun ja ruuan kautta lähdimme sitten ajelemaan kohti Lahtea, jonne jäimme yöksi anoppilaan.

Yhteenvetona uinti tuntui varsin mukavalle ja vauhtia oli enemmän kuin Vierumäellä. Pyöräkin kulki kovempaa tasaisemmasta reitistä johtuen, mutta ajofiiliskin oli parempi kuin Vierumäellä. Juoksussa ei ollut pistämistä lukuunottamatta sen kummempia ongelmia ja maalissa oli hyvä fiilis. Aikani oli peräti 2min nopeampi kuin Voimarinteellä, joten en minä ehkä niin huonossa kunnossa ollutkaan.

Kisaraportti: Finntriathlon Vierumäki, 1.7.2017

Lähtökohdat kesän ensimmäiseen starttiin eivät olleet parhaat mahdolliset, sillä huonosti startannut kesä, kuumeen takia peruuntunut Vannajanlinnan aloituskisa sekä kesälomaviikot kesäkuussa vaikuttivat suorituskykyyn. Lomalla kun tahtoo tekeminen olla vain semmoista liikkumista ilman tavoitteita. Vierumäellä saattoi olla vilpoista vettä luvassa, joten kisaa edeltävällä viikolla kävin Raahessa meressä uimassa, se vasta olikin kylmää vettä.

Saavuimme Vierumäelle aamulla hyvissä ajoin, vaikka kisapaikka on varsin lähellä anoppilaa ja olin edellisenä iltana käynyt kisainfossa sekä varmistanut osanottoni. Kauden eka lähtö jännitti. Minulle uudenlainen tapa toimia vaihtopaikalla jännitti. Finntriathlon-organisaation kisoissa vaihtopusseja säilytetään koko kisan ajan narikassa ja pyörä on omassa paikassaan telineellä. Pienemmissä kisoissa on tapana pitää kaikki varusteet pyörän kanssa samassa paikassa.

Kisakeli oli hyvä, pieni tuulenvire kävi ja lämpöä oli noin 18 astetta sekä aurinko paistoi. Uinnin alkuverkan ja veteenmenon kanssa tuli vähän kiire, kun puvun pukemisessa meni vähän kauemmin ja hermoni oli ihan riekaleina. Lopulta hyppäsin veteen ja ehdin reilu 5min verkata. Vesi oli kylmää, edellispäivän infossa sanottiin Valkjärven veden olevan 16 asteista ja Suurjärvi 18. Vierumäen kisassa erikoisuutena on, että järveä vaihdetaan kesken matkan, eli uidaan järjestyksessä Valkjärvi-Suurjärvi-Valkjärvi.

Vaihtopaikka. Siniset pussit ovat T1-kasseja, vihreät T2:n. Pyörät ovat taustalla omissa telineissään.

uinti

Asetuin lähtökarsinaan 28min ryhmään, koska ajattelin, että kisassa kuitenkin tulee uitua kovempaa. Rollout-startti oli sekin uutta, eli meitä päästettiin jonossa säännöstellen lähtöportin läpi veteen ja ajanotto käynnistyi kun kuljettiin kyseisen lähtöportin läpi. Osa hyppi tyylikkäästi pää edellä ja painoivat heti uimaan, minä otin vähän varovaisemmin ja hyppäsin tikkuna veteen, nousin pintaan ja lähdin uimaan. Valkjärvessä uiminen oli mukavaa, koska pohja erottui kokoajan ja vesi oli todella kirkasta.

Uintiverkkaan menosa

Kaikki hyvin, kohta startataan

Siellä sitä ollaan kisaamassa

Uinti ei oikein tuntunut aukeavan ennen välirantautumista ja järven vaihtoa. Siirtymässä minua vähän huippasi ja olin kaatua toisen kilpailijan päälle. Suurjärveen hyppäsin rohkeasti syöksyen ja aah, kuinka lämmintä vesi voikaan olla. Tummassa järvessä oli kirkas vesi ja suunnistaminen oli helppoa, kun näki muita kilpailijoita jopa 3-4m päähän vedessä. Kierroksen puolivälissä tuntui hetken hyvältä, kunnes alkoi väsymys painaa käsissä ja halu päästä rantaan oli kova. Suurjärven puolella rantautumispaikka oli vaikeasti erotettavissa ja siellä moni ui muutamia kymmeniä metrejä ylimääräistä. Siirtymä tuntui helpommalta nyt kun rinne oli loivempi ja kannustusta oli paikalla.

Rantautuminen järven vaihdossa

Paluusuunta Suurjärvestä Valkjärveen

Syöksy Valkjärveen oli kuin olisi hypännyt saunalämpimänä hankeen tai avantoon. Kylmyys oli karmivaa. Valkjärvessä ekat 150m mulla oli hengityksen kanssa pahoja ongelmia, hengitys ikäänkuin salpaantui enkä tahtonyt saada henkeä. Väkeä ui ohi molemmin puolin. Vielä yhden poijun ympäri ja sitten rantautumaan.

Rannassa juoksin mäkeä jonkin matkaa ja riisuin märkkärin. Juoksupätkä rannasta vaihtopaikalle sisälsi varsin ison ja jyrkän mäen sekä portaita. Sain mäessä paljon ihmisiä kiinni, kun märkkäri kainalossa oli huomattavasti helpompi juosta kuin puku päällä. Lisäksi olin jo ehtinyt vähän kuivua ennen vaihtopaikalle pääsyä. Vaihto meni varsin mukavasti ja pääsin omasta mielestäni nopeasti matkaan.

Mäkeä nousemassa, tässä vaiheessa mietin puvun riisumista

Jyrkimmän kohdan jälkeen riisuin puvun pois, kylläpä helpotti juoksemista.

pyörä

Pyöräosuus aluillaan

Aluksi oli n. 3km siirtymä, jossa ylitettiin junaraide. Vanha höyryveturi oli odottamassa ylipääsyä, onneksi se ei tullut minun eteen hidastamaan vauhtia. Itse pyöräreitti kulki vanhaa Lahdentietä edestakaisin ja siinä oli kovia mäkiä. En muista, että ennen olisin missään käyttänyt kilometrin pätkällä kaikkia vaihteita, joita pyörästä löytyy. Eli vauhti vaihteli kaikkea 15km/h:n ja 57km/h:n välillä. 40km pätkä tuntui yllättävän pitkältä, vaikkakin se on yhtä kuin mun työmatka. Yritin ottaa jaloista irti kaiken, mutta ei vaan irronnut. Vaihtoon tullessa näin edellämenijän riisuvan kengät jo pyörän päällä, joten extempore minäkin päätin kokeilla niin. Homma toimi muuten erittäin hyvin, mutta toinen kenkä tipahti kun siirryin taluttamaan pyörää ja jouduin palaamaan 3m takaisinpäin ja nappaamaan kengät käteeni.

Vaihto meni jo paremmin kuin edellinen, käytännössä kengät ulos pussista, sukat jalkaan ja hyppäsin juoksukenkiin.

juoksu

Juoksu lähtee

Juoksureitti kulki Vierumäen urheilukentän läpi maastoon, jossa on välillä asfaltoituja pyörätien pätkiä ja välillä hiekkatietä kiertäen golf-kentän. Reitin varrella ei ollut pahemmin mitään kannustusta, muutama golffariperheen lapsi välillä taputteli.

Toinen kierros lähtee

Juoksusta ei nyt jäänyt hyvää kerrottavaa. Ensimmäinen 400m meni hyvin, sitten alkoi tökkiä. Lonkankoukistajat kiristivät alaselkää ja tuskien taival oli valmis alkamaan. Kun lonkankoukistajat kiristää selkää, juoksuasento painuu etunojaksi ja askel rullaa väärin. Soppa on valmis. Taistelin näin reilun 6km, kun hivenen liian tiukalla ollut vasen kenkä hiersi jalkapöytään jälkeen ja siihen sattui muutenkin. Loppu oli selviytymistaistelua maaliin. Lopulta maali jo häämötti ja perille päästiin tuskainen ilme naamalla.

Maalibuffetissa

Yhteenvetona uinti oli nihkeää ja kylmä vesi shokeerasi kroppani ikävästi. Pyöräosuudella voimat eivät piisaneet ajamaan ylämäkiä toivottua vauhtia ja alamäet muuttuivat lepäämiseksi. Juoksu oli tuskainen ja kauden eka kova juoksu, mutta onnistuin kuitenkiin pitämään hyvää matkavauhtia. Vierumäen kisa kertoi hyvin, mitä pitää muuttaa ja parantaa Joroisten puolimatkalle.